Pohjan tyttö

Pohjan tyttö. Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio

Kun näen Pohjan tyttösen,

Sen niihin vertaisin! –

Niin, kasvoissansa löytänen

Mun maani kallihin.

Taas Pohjolan ei vertaista

Suomessa missäkään,

Siis maamme seudut kauneimmat

Mä kasvoissansa nään.

Kun kuulen aaltoin loiskunaa

Rannalla aavalla,

Nään revontulta leimuvaa

Sen talvitaivaalla,

Niin muistan: rinnass’ impysen

Myös lähde pulppuaa,

Ja saanko lemmen katsehen,

Se tulta leimuaa. –

Tuo revontuli suloisa

Ei laske konsanaan

Kuin salamain en, tuhoa

Inehmoill’ tuottamaan.

Niin Pohjan tytön silmäkään

Ei turmaks’ salamoi,

Se on vaan puhdas jalous,

Min katseet ilmi loi. –

On lainehista löydetty

Poikainen toisinaan,

Myös Pohjan tyttö pettänyt

On joskus sulhoaan.

Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.