Pohjan tyttö

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pohjan tyttö.

Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio


Kun näen Pohjan tyttösen,
Sen niihin vertaisin! –
Niin, kasvoissansa löytänen
Mun maani kallihin.
Taas Pohjolan ei vertaista
Suomessa missäkään,
Siis maamme seudut kauneimmat
Mä kasvoissansa nään.
Kun kuulen aaltoin loiskunaa
Rannalla aavalla,
Nään revontulta leimuvaa
Sen talvitaivaalla,
Niin muistan: rinnass’ impysen
Myös lähde pulppuaa,
Ja saanko lemmen katsehen,
Se tulta leimuaa. –
Tuo revontuli suloisa
Ei laske konsanaan
Kuin salamain en, tuhoa
Inehmoill’ tuottamaan.
Niin Pohjan tytön silmäkään
Ei turmaks’ salamoi,
Se on vaan puhdas jalous,
Min katseet ilmi loi. –
On lainehista löydetty
Poikainen toisinaan,
Myös Pohjan tyttö pettänyt
On joskus sulhoaan.


Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.