Poijut

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Poijut

Kirjoittanut Unto Koskela


On laivat etääntyneet ulapalle.
Jäi poijut valkeat vain satamaan,
ja pian peittyvät ne, nekin, aallon alle
tai myrsky kuljettaa ne mukanaan.
Niin mekin, mekin kerran katoamme
kuin laivat sumuun meren aavikon.
Vain vähän aikaa poiju – kivi haudallamme –
näin kertoo: Tästä joku mennyt on.


Lähde: Koskela, Unto 1930: Purjeet sumussa: runoja. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.