Poika ja Lähde

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Poika ja Lähde.
(Ur Runehergs ”Idyll och Epigramm”.)
Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Lähtehelle lausu poikka kirppa:
Lähde, niityn silmä, kehno lähde!
Kyll’ on kultani sinussa monta
Kertoa katellut kasvojansa;
Vaan kuvansa sie et korjaellut,
Etkä muodostaan mitään pitännä.
Mentyään kuvai katoopi kohta,
Suotta saan ma häntä etsiellä.
Rankasenko sun nyt kehno lähde,
Vellonen veteis ja juoksutanko,
Polkenenko myös sun kukkareunas?
Lähde taas rukoillen hälle lausu:
Poika, miksi milma rankaseisit,
Vellosit vetein ja juoksuttuisit,
Polkisitpa myös mun kukkareunat?
Aallon tyttö oon ma ainoasti,
Oon verettä lämpimättä, kurja,
Lemmetöin ja lempimättä kennen.
Vaan pahempi on se, että sunki
Mieles’ lämpimässä lähtehessä
Immen muisto harvon kauemmaksi
Taukoaa, kun millon itse ompi
Silmin nähden eessäsi suloisna.

A. Oksanen.


Lähde: Saima 21.8.1845.