Poika ja lähde

Poika ja lähde. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Noinpa lausui lähtehelle poika:

Epäkelpo, kehno, nurmen raiska!

Tuhat kertoa jos katseleisi

Kultani sinussa silmiänsä,

Et sä kätke kuitenkaan kuvaista.

Kasvojen kuvoa kaunokaista;

Kuvanensa lasket kulkemahan,

Etten löyä’, ehkä kuinka etsin.

Joko nyt sinua kurja kostanenki,

Sullon suusi, velloan vetesi,

Sotken suoksi kukkalaitehesi?"

Lähe’ tuohon lausui lauhkiasti:

”Mitäpä minusta kostamista? –

Olen lapsi laiha, veen sikiö,

Elävä ikäni armahatta;

Miksi siis sä raukan rankaseisit,

Veteni saveksi velloaisit,

Suoksi sotkisit kukat koriat? –

Löyät lähtehen sinä lämpimämmän

Syämessäsi – sekin usein

Kaotti kuvanki kultasesi,

Kaottua kullan silmistäsi”.

Lähde: Suomi: tidskrift i fosterländska ämnen 1845. Femte årgången. Finska Litteratur-Sällskapets förlag, Helsinki