Poikaiset

Poikaiset. (Ruottista Suomennettu) Kirjoittanut anonyymi

b. 1.

Mä muistan ajan muinan

Ja sen – kuin eiläsen,

Kuin rauha täytti rinnan

Ja ilo askelen;

Ei synti saanut sia

Eik’ murhe minusa,

Vaan läksyn luettua

Menoni mielusa.

b. 2.

Suusani oli ilo

Ruumisa raittius.

Sielusa asui sulo

Ja hyvän halaus;

Kaikki remusat pojat

Koht’ olit veljeni,

Sisaren nuoret nejot

Ja ämmät äitini.

b. 3.

Mä muistan kedot myöskin

Joit’ muinen niitettiin,

Joisa mä leikit laskin

Ja mieheks’ kiiteltiin;

Ne monet pila – menot

Kauniilla kesillä,

Hatuisa pienet perhot

Ja punan poskilla.

b. 4.

Juonisa kavaloisa

Ei mennyt mieleni,

Kaikisa kumpaneisa

Näin jalot veljeni;

Ei pitkä tora tietty

Ei sydän salattu,

Kuin korvapuusti lyöty

Niin viha vaikettu.

b. 5.

En säätyin eroitusta

Nähnyt näin’ päivinä,

Herroja halvemmista

Ei eroitettuna;

Keskellä ilo – leikin

Se meistä pojista

Kuin kauvimmas löi kopin

Mainioin miehistä.

b. 6.

Totuudell’ tuomittihin

Viat ja ansiot,

Oikeudell’ arvatiihin

Nopainkin nakannot;

Sen köyhän kerjäläisen

Voitellen riemuttiin

Jos kumo kuningaisen

Kuin Herrald’ sivuttiin.

b. 7.

Kyll’ valitukset kuultiin

Sydämmen surusta,

Jos lyötiin eli luultiin

Ketään kumpaneista;

Ihana oli ilon’

Takasin tulleelle

Ainoan palan jaon

Sill’ surulliselle.

b. 8.

Vaan nuoruuteni Veljet

Ah aika muuttuva!

En teitä enään tunnet

Te että minua;

Jo miehiks’ joutuneet

On pojat muinaset

Ruasta riitaunehet

Viroista vihaiset.

b. 9.

Kymmentä neljä vuotta

Jo vaivois eläneet,

Vastasta vuori tietä

Onnians etsineet,

Mit’ auttaa arvon merkki

Jong’ perään pyöritään

Kuin sydän kylmä sykki

Ja kasvot kellataan.

C[arl]. S[axa].

Pappi Papin Poika Pohjolasta.

Lähde: Turun Wiikko-Sanomat 26.5.1827.