Pois kulje kauas, kulta, kallehuinen

Wikiaineistosta
13. Pois kulje kauas, kulta, kallehuinen

Kirjoittanut Kössi Kaatra


Pois kulje kauas, kulta, kallehuinen
poloisen poian luota kiirehin
ja ole vieras mulle niinkuin muinen,
kun ensi kerran sun ma kohtasin.
Sa olet riemun neiti naurusuinen,
mun tuttavain on tuska katkerin,
jost’ ei voi päästä polo tuiretuinen,
jos vaikka voimaa miehen käyttikin.
Jos jäisit luokseni, niin uhrausta
kallista liian ois se sulta vaan
ja onni tuo, jot’ toivot, kangastusta,
ja palkkas parhain mustin murhe maan.
Oi tähtes, kulta, tuosta aattelusta
jo sieluntuskat tulisimmat saan.


Lähde: Kaatra, Kössi 1906: Kyttä. Hämeen kirjakauppa, Tampere.