Pois meni päivä

Pois meni päivä. Kirjoittanut Larin-Kyösti

Taivas se oli kuin kirjava huntu

ja hattarat vienosti väilyi,

illansuussa ne kuuset kuiski

ja oksat lammissa päilyi,

lehto se oli kuin onnessaan,

ja hymy suli äärihin taivaan ja maan.

Mieleni oli niin hilpeän heljä

kuin viidakkovirran juoksu,

saarilta sousin ja raidoista virtasi

tuhansien kukkien tuoksu,

airot loiski, ma laineita luin

ja onneni määrää ma oudoksuin.

Pois meni päivä kuin morsio kruunuin,

kun isänsä majan hän jättää,

surren seisoi mäellä mänty

ja ojensi kuivaa kättään,

maahan katseli kukkainen

ja metsä se huojui huokaillen.

Niin oli aatos kuin allani virta

mutaisten mujujen vyössä,

sannan solske ja riutuva loiske,

kuin hillitty itku yössä,

kolahti airo ja kaisla soi,

ja rauhaton laine mun rantaan toi.

Lähde: Larin-Kyösti 1901: Unta ja totta. Otava, Helsinki.