Siirry sisältöön

Poissa on

Wikiaineistosta
Poissa on.

Kirjoittanut Antti Mäkinen


Suree henkeni,
Mieli tylsä on:
Loiste lempeni,
Sisar verraton
Poissa on.
Leikit lapsuuden –
Oi! niin herttaiset –
Ilot nuoruuden,
Niiden vertaiset,
Poissa on.
Puhdas lempesi,
Sisar suloinen,
Jalo henkesi –
Minä poloinen! –
Poissa on.
Ah! Hän, auttava,
Nöyrä, kestävä
Sisar, uhraava,
Hellä, kärsivä,
Poissa on.
Kolkko hauta vaan
Sulkee maalliset
Poveen kylmän maan
Jätteet viimeiset:
Poiss’ hän on.
Vaan ei kuitenkaan
Poissa ijäti;
Kerran sinne saan
Mennä minäki,
Minne hän.
Silloin siellä hän
Jälleen jakavi
Iki-elämän
Ilot kanssani
Ainiaan.


Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.