Pojan laulu äidille

Pojan laulu äidille. Kirjoittanut Olli Wuorinen

Mä sua, äiti, kunnioitan,

Rakastan hartahasti; koitan

Neljättä Luojan käskyä

Näin täyttää, pitää pyhänä.

Vaikk’, äiti-kult’, et ole rikas, –

Se ollenkaan ei mikään vikas, –

Ik’-armas olet kuitenki,

Om’ olen rintalapsesi.

Lahjojas mullen joka hetki

Suot, ylläpidät, ravitsetki,

Ilolla sua pidän mä

Siis silmieni edessä.

Sun ratoksespa, äiti hellä,

Saan virsiäni viserrellä,

Kun kuulet laulu-kieleni,

Sä ymmärrät mun mieleni.

Sä silmäterä, helmi kallis!

Josp’ aina taivaan Herra sallis

Vaan hyvin käydä sinulle,

Se onni suurin minulle.

Ken, kurja, tohtii kättään nostaa

Vastaasi, – Jumal’ auta! – kostaa

Mä tahdon hälle, maksaisi

Se vaikka sydän-vereni.

Sydämen pohjasta ma soisin,

Ett’ elää kunniakses voisin –

Töin, toimin sua palvella,

Kunnekka pysyn valveella.

Kun kerran päivä mailleen kulkee,

Ja väsymys jo silmän’ sulkee,

Suo sylihis mun uinahtaa,

Oi äiti armas, Suomenmaa!

Lähde: Wuorinen, Olli 1875: Sepitelmiä: runon-kokeita. Jyväskylä.