Polttavin silmin

Polttavin silmin. Kirjoittanut Hilja Tamminen

Ennen kun tuskat raasteli kovin,

soi kyynelet lohdutustaan.

Polttavin silmin, polttavin povin

nyt tuijotan yöhön mustaan.

Paljon mä ihmisten kovuutta itkin,

myös lempeni suuren vuoksi.

Lapseni hautaa ruohoista kitkin,

niin kyynelvirrat juoksi.

Aartehet nuo sinihelteiden lienen

jo tuhlannut kuiviin asti.

Itseni tähden, suruni pienen

ne virtasi vuolahasti.

Tulivat vainot, verinen tuho,

ja heimoni hukkui peru.

Rinnassa mulla nyt hyinen uho,

ei pisarta yhtään heru.

Polttavin silmin, polttavin povin

ma tuijotan, yö on musta.

Rintaani tuskat raastavat kovin

ei itkusta huojennusta.

Lähde: Tamminen, Hilja 1923: Vainon ajoilta: runoja. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.