Polyteknikkojen marssi
| Polyteknikkojen marssi Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna |
- Ei meill’ ole mainetta es’isien,
- ei muistoja, muinaisuutta,
- mut jäljissämmepä kultahinen
- kevät kasvavi laihoa uutta.
- On kalpamme tieto, on kilpemme työ,
- näin kultuurikansoa luodaan,
- toden tieltä ja valkeuden väistyvi yö
- ja kunnolle kunnia suodaan.
- Ei hurmehin lippumme hulmuakaan,
- ei riepuina riipu sen vaate,
- ei murhista, kauhuista muistuttamaan
- käy puhtahan viirimme aate.
- Sen kultakirjoja katsokaa!
- Ne korkeella tahdomme kantaa.
- Ei kansalle onnea kauniimpaa
- kuin työ sekä terveys antaa.
- Käsivarret jos vankat poikaisi lie,
- jalo lippu, nyt liehu ja loista!
- Väkivalta ei rankaisematta vie
- sun kruunuas aurinkoista.
- Sua suojaa vartio uskollinen,
- sen rinnoissa lyö ajan laineet,
- valo valta on vuossadan vastahisen,
- ei menneiden muistojen maineet.
- Työn lapset! On aateliskilpemme tuo,
- sotatorvemme ylpeä, sorja,
- se vaikka ei maailman mainetta suo,
- maat, valtiot vaivamme korjaa.
- Me syrjässä seisomme, kuolemme vait,
- vain työmme on hautamme pylväs,
- se kestävä on ajan ankarat lait,
- on onnemme ainoa, ylväs.
Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.