Porrassalmen työ

Porrassalmen työ Kirjoittanut Otto Manninen

TÄYTTÄÖS, SYNNYINMAA,

      MITÄ VARTIOPAIKKASI VAATII,

KUIN SEN ON TÄYTTÄNYT TYÖ

      KUNNIATANTEREN TÄÄN

Porrassalmen muistokivessä

Niinkuin kirkas kellon malmi

maine kauas kaiuttaa

sanomaasi, Porrassalmi,

aikain takaa aikain taa.

Synkkää, mykkää murheen yötä

vainko Suomen muinaisuus?

Yöss’ ol’ ylhät tähdet myötä,

työssä tyyni sankaruus.

Vyöryi lauma kymmenverta

päin kuin tulva vaahtopää.

Vaan kuin luoto vasten merta

Savon jäyhä joukko jää.

Luoto nosti tuiman töyrään

tulvan vimmat torjumaan,

suostunut ei sopuun nöyrään,

paennut ei paikaltaan.

Urkittu ei vaali-uurnin,

onko suunta noin vai näin.

Yrjö Henrik Jägerhornin

huuto kaikui: »Miehet, päin!»

Suoran suunnan, selvän kannan

kansan terve vaisto ties:

rauhaa rakkaan kotirannan

ei tuo meille vihamies.

Siksi raikuin vastaa rauta

viekkahasen viettelyyn.

Siks ei vilpin vehkeet auta,

kosto kohtaa synkän syyn.

Muuri, jot’ ei mahdit murra,

vakuus altis, kohtaa: seis!

»Koirat voi sit’ omat purra»,

vieraan vitjaan ken ne veis.

»Miehet päin! Ei mieltä arkaa!

Saalis varma vartoaa.

Vihollinen pakoon karkaa,

voitto toista valmistaa!»

Kymment’ yksi – vanha suhde –

torjui illan, torjui yön;

toisen päivän iltapuhde

päilyi päättyessä työn.

Vaan se ilta sees ol’ enne

aamuun avaroituvaan

Sorjempaa ei tietä menne

maineen valo-maailmaan.

Kasvoi maa, mi verin kastui,

jalon viljan kypsyttäin:

Döbeln, Adlercreutz jo astui

suurta päivän työtä päin. –

Niin on ollut, niin on vasta:

aina Suomen syöjät syö!

Sortuis Suomi maailmasta,

osamme ois unhon yö,

tuvistamme jäis vain tuhkaa,

viljan vainovieras veis,

ellei vasten vaaran uhkaa

raiu rautaisesti: seis!

Vain, jos miehuutta on jäyhää

ilkivallan torjumaan,

kun sen laumat riehuu, räyhää

ylväät ylivoimastaan,

jos – kuin vasten tyrskyselkää

seisoo seinä kallion –

joukko pien’ ei vaaraa pelkää,

vahva Suomen suoja on.

Turmaa miel’ ei torju melto,

torjuu tarmon teräs vain.

Suomen pirtti, Suomen pelto

jää ei valtaan vainoojain.

Pojat seuraa taattoin tapaa,

toistuu Porrassalmen työ.

Suomi valvoo, Suomi vapaa,

ettei toistu sorron yö.

Lähde: Manninen, O. 1925: Virrantyven. WSOY, Porvoo.