Porthanin muistojuhlana

Porthanin muistojuhlana. 9 p:nä marraskuuta 1871. Kirjoittanut Isa Asp

Me juhlan tässä vietämme muistoksi Porthanille.

Jos ken on arvon ansainnut, niin kuuluu kait se sille,

jok’ eestä maamme armahan niin paljon toimitti.

Ken enemmin on tehnynnä kuin teki Porthani?

Hän on se, jonka mielehen juolahti ensi kerran,

ett’ ollut muinaisuutta on Suomellai jonkun verran,

ett’ löytyi monta aarretta, joist’ ei viel’ tiettykään;

ja senpä tähden rupesi hän niitä etsimään.

Vaikk’ alla synkän peittehen lepäsi aartehemme,

hän sieltäkin ne ilmitoi ja saatti etehemme.

Ne aarteet, joista hälle on ikuinen kunnia,

on muinaissadut, runomme ja meidän historja.

Hän suomalaisen luontoa kun tutki, löysi siellä

avuja, joita huomattu ei oltukahan vielä:

se tyly ulkomuoto vaan ol’ peite sielujen,

joihinka Luoja laskenut ol’ suuren rikkauden.

Hän muinaisuuden Suomenmaan kun valkeuteen veti,

myös tulevista tarpeista hän rakkaan huolen piti,

opettajana monelle. Hän alku onpi niin

tietoihin, jotka kauttansa myös meihin kylvettiin.

Ja seuraellen polkujaan me eestä isänmaamme

myös voimamme ja hikemme ilolla uhratkaamme!

Ja siunaellen muistoaan nähkäämme siitä myös,

ett’ toimi, lempi, uutteruus voittaapi joka työss’.

Porthan on pellot perkanut ja raivannunna tiemme;

me taasen peltoon valmiisen nyt kevätkylvön teemme.

Ja tulevaiset suvut meit’ on siitä siunaavat,

ja vaivoistamme hedelmät on heille tulevat.

Lähde: Krohn, Helmi 1912: Isa Asp: nuoren pohjalaisen runoilijaneidon elämäntarina. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.