Porvaristo ja kirkko

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Porvaristo ja kirkko.

Kirjoittanut Émile Zola


Porvaristo, joka oli hyväksynyt valtiollisen tasa-arvoisuuden ei suostunut taloudelliseen tasa-arvoisuuteen, sillä se tahtoi säilyttää anastamansa vallan, eikä suostunut luovuttamaan siitä hiuskarvaakaan. Se yhtyi entisiin vastustajiinsa voidakseen vastustaa alhaalta päin tulevia virtauksia.

Voltairelaisesta muuttui se mystikoksi, se alkoi huomata, että uskonnossa oli hyvääkin, että se oli välttämätön vartija, salpa, joka yksin kykeni vielä hillitsemään kansan suurenevia vaatimuksia. Porvaristo vaipui näin militarismiin, (sotilasvaltaisuus nationalismiin, (kansallisuus) antisemitismiin (juutalaisvastaisuus), kaikkiin noihin ulkokullattuihin katsantotapoihin, joiden suojassa valtiollinen kirkollispuolue hiipi. Sotajoukko oli sen raa’an voiman kannattaja, joka pyhittää vuossatojen vanhat anastukset, se on valloittamaton pistinmuuri, jonka takana omaisuus ja pääoma rauhassa säilyvät. Kansa, isänmaa on vääryyksistä ja väärinkäytöistä muodostettu kokonaisuus, johonka ei voi koskea joutumatta leimatuksi rikoksentekijänä. Se on hirveä yhteiskunnallinen rakennus, josta ei saa muuttaa pienintäkään kiveä sillä silloin pelätään kokonaisuuden kukistuvan.

Juutalaisvihaa käytettiin samoin kuin keskiajalla kiihoittamaan laimeata uskoa, se oli esi-isiltä perityn intohimon hirveätä väärinkäyttöä, julman kansalaissodan siemen. Ja tämän laajan taantumisliikkeen alkuna oli ainoastaan kirkon salainen työ, kirkon joka käyttäen hyväkseen tilaisuutta koetteli valloittaa takaisin vanhan maailman jäiden sulaessa vallankumouksen vapauttavan tuulen puhaltaessa menettämänsä maat. Vallankumouksen henki oli hävitettävä valloittamalla takaisin porvaristo, jonka vallankumous oli kohottanut valtaan, ja joka nyt oli valmis kavaltamaan sen, voidakseen säilyttää laittoman valtansa, josta sen tuli tehdä tili kansalle. Samalla kun porvaristi palaisi takaisin kirkon helmaan, tulisi kansakin valloitetuksi, sillä kirkon tarkoituksena oli ottaa haltuunsa lapset jo koulupenkillä ja painaa ne takaisin opinlauseitten pimeyteen. Syynä siihen, että Voltairen Ranska oli tulemaisillaan Rooman Ranskaksi oli, että opetusveljeskunnat olivat anastaneet lapset, ja taistelu kiihtyi; kirkko riemuitsi jo voitostaan tasavallan ja tiedon yli, ylpeänä se luuli voivansa pysäyttää voittamattoman, estää vallankumouksen täyttämästä työnsä, jonka tarkoituksena oli kansan kohottaminen porvaristen tasalle vallassa ja koko kansallisuuden vapauttaminen. Vaikka Ranska on ollut kolmekymmentä vuotta tasavaltana ja vaikka enemmän kuin vuosisata on ponnisteltu vapauden aatteen hyväksi, on kirkko siis yhä lastemme opettaja ja kasvattaja, itsevaltias hallitsija, joka tahtoo pitää maailman vallassaan, muodostamalla vanhojen kaavojen mukaan orjuudessa ja erehdyksissä miehiä, joita se tarvitsee voidakseen hallita. Kaikki meidän nykyinen kurjuutemme tulee siitä.


Lähde: Työläisnainen: Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja. Heinäk. 18 p. 1907. N:o 29.