Posliinitehtaassa (Forsman)

Posliinitehtaassa. Kirjoittanut Carl Snoilsky

Pohjalaiselle suom. Kaarlo Forsman.

Posliinitehtaass’ ilomielin näin

ma, kuinka työmies puuhas hikipäin,

sitkeetä savee leipoin käsillään,

siks’ kuin sai kannut, vadit syntymään.

Lasintees valkoinen ei kopeile

sa vati, vaan mull’ loistat hopeelle;

mull’ ootte köyhät kannut kalliimmat

kuin herraspöytäin loisto-astiat.

Oi halvat astiat, teitä ihailen:

te tuhansittain kohta kuljetten

käs’työläisen ja talonpoian luo,

joill’ työ ei pitkää ruokarauhaa suo.

Mua turha kiilto alkaa suututtaa:

ei kansa kaipaa roinaa koreaa.

Mut terve käs’, mi luopi hiljakseen

työst’ uupuneille kansalaisilleen!

Niin terve joka outo käs’, mi luo

maljalle muodon, josta voimaa juo

janoonsa kiirehesti lämmin suu,

kun työnsä homma hetkeks’ seisahtuu!

Tuo käsi, mielestämme arvoton,

se paljo tärkeämpi meitä on,

kun sivistyksen vaahtoporeita

puhumme vain – sanoja koreita.

Oi kenpä vois niin luoda runollen

tuon halvan muodon kansantajuisen,

jok’ antaa kotiruuan mehuisan

täytteeksi näljän, vaan ei hekkuman!

Mik’ onni, jos sun luoda sallittais

se malja, josta kaikki juoda sais

ne tuhannet, kut laulua janoaa

syvästä aian lähteest’ uhkuvaa!

Lähde: Pohjalainen 24.1.1890.