Siirry sisältöön

Posliinitehtaassa (Roine)

Wikiaineistosta
Posliinitehtaassa.

Kirjoittanut Carl Snoilsky
Suoment. Reinhold Roine.


Mä riemusilmin aina tarkastan
Työt’ uutteraa posliinitehtahan,
Kun työmies kumarassa sorvailee
Ja vadin tahi kannun muotoilee.
On savikannu valkokiiltoinen
Minulle mieluumpi kuin hopeinen;
Ja sua, vati pöydän halvimman,
Yli ruhtinaankin maljan arvostan,
Mä teille astiat suon kunnian,
Kun tuhansittain käytte maailmahan
Majahan ahtaimpaankin, halvimpaan,
Miss’ syöntiaikaa työ suo hetken vaan.
Oon komeutta nähnyt kyllältä,
Ei kansa kaipaa korutyhjyyttä;
Vaan kiitos kädellen, mi työns suo vain
Väsynehille majain matalain.
Niin sille, olkoon sille kunnia,
Ken laatii kulpon, josta kiiruulla
Suu etsii virvoketta janoinen,
Kun työasehet lepää hetkisen,
Oi käsi tuo, se huomaamatta jää,
Toki enemmän kuin me se hyödyttää:
Me puhallamme korukuplat vaan
Huviksi sivistyksen herkukkaan.
Oi ken, ken runoelmat muotoon sais
Niin selvään, että kaikki tajuais,
Ja joka arkileipää vahvaa tois,
Mi poistais nälkää, ei vaan herkuks ois.
Oi miekkoinen, ken maljan muodostaa,
Min joka mies vois suulleen kohottaa,
Mi kaivoll’ ajan kaattais täytehen
Tuhanten juoda laulujanoisten!


Lähde: Kaikuja Skandinaviasta: suomennoksia Skandinavian nykyisimmästä lyyrillisestä runoudesta. 1894. Toimittanut Reinhold Roine. Tuhansille kodeille tuhatjärvien maassa, n:o 20. Werner Söderström, Porvoo.