Postumukselle
Ulkoasu
Postumukselle Kirjoittanut Horatius |
- Voi, aika rientää, Postumus, Postumus,
- kuin siivin siirtyy vuodet, ei viivytä
- miel’ hurskas töitä kuolon kolkon,
- ryppyjä, vanhuutta uhkaavaista.
- Vaikk’ kolmin sadoin härkiä uhraisit
- jokainen päivä, ystävä, ehdy ei
- tuo virta suruinen, mi sulkee
- Geryonin, Tityonkin kuulun.
- Sen poikki kerran käyminen kaikkein on
- maan minkä lapsia liemmekin, lienemme
- kuninkahia tai kerjureita,
- kaikille pursi on purjevalmis.
- Varomme turhaan vaaroja taistelon,
- pelkäämme merta Hadrian myrskyisää,
- oi turhaan! Turhaan välttelemme
- syksyllä terveyden syöjää tuulta.
- Ei auta, kerran nähtävä kunkin on
- tuo virta tumma, vierivä hiljalleen,
- myös heimo herja Danaon lasten,
- Sisyphus, tuomittu pitkään työhön.
- On heitettävä maa, koti, vaimokin,
- tuo mieluinen, ja puista sun tarhassas
- sua, hetken lyhven herraa, seuraa
- matkalle sypressi synkkä yksin.
- Perijä tulee ansiokkaampi, juo
- satojen salpain sulkemat viinit, käy
- sun pöytääs niinkuin pappi, kastaa
- kaulaa ja paasia permannonkin.
Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.