Postumukselle (Kovero)

Postumukselle. (Horatius. Oodi XIV, 2 kirja). Kirjoittanut Horatius

Oi vuodet vierii, Postumus, Postumus,

Välehen, hurskaus viivyt’ ei ryppyjä,

Vanhuutt’ ei päälle tunkevaa ja

Kaikkia kaatavan tuonen töitä;

Et, ystäväni, Plutoa suostuta

Sadoinkaan kolmin härkiä uhraten

Päiväänsä, hänpä kolmipäisen

Geryonin, Tityonkin häätää

Aallolla Stygin, jonk’ yli kulkea

On pakko kaikkein maanasujaimien,

Me josko ruhtinaita ollaan

Taikkapa köyhiä kyntäjöitä.

Me turhaan hurmevainoja vältämme

Ja pauhaavaisen Adrian kuohuja,

Vaan turhaan etelänkin tuulta

Ruumista runtelevata syksyin.

Nähdäppä hiljaa juokseva täytyvi

Cocytus kiertävä, Danaoon suku

Häpeellinen ja pakkotyöhön

Sisyphos pitkähän tuomittuna.

Maa jättää kerta täytyvi, kartano

Ja vaimo; puist’ ei viljelemistäsi

Sinua, hetken herraa, seuraa

Muut kuni vaan vihatut kupressit.

Perijä takaa telkien satojen

Juo Cæcubasi, kastaen lattian

Viinillä paremmalla kuin on

Juotava juhlina uhripappein.

1870.

Lähde: Kovero, K. A. 1899: Kyhäelmiä I.: muutamia muistoja kokosi K. A. Kovero. Jyväskylä.