Postumukselle (Kovero)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Postumukselle.
(Horatius. Oodi XIV, 2 kirja).
Kirjoittanut Horatius


Oi vuodet vierii, Postumus, Postumus,
Välehen, hurskaus viivyt’ ei ryppyjä,
Vanhuutt’ ei päälle tunkevaa ja
Kaikkia kaatavan tuonen töitä;
Et, ystäväni, Plutoa suostuta
Sadoinkaan kolmin härkiä uhraten
Päiväänsä, hänpä kolmipäisen
Geryonin, Tityonkin häätää
Aallolla Stygin, jonk’ yli kulkea
On pakko kaikkein maanasujaimien,
Me josko ruhtinaita ollaan
Taikkapa köyhiä kyntäjöitä.
Me turhaan hurmevainoja vältämme
Ja pauhaavaisen Adrian kuohuja,
Vaan turhaan etelänkin tuulta
Ruumista runtelevata syksyin.
Nähdäppä hiljaa juokseva täytyvi
Cocytus kiertävä, Danaoon suku
Häpeellinen ja pakkotyöhön
Sisyphos pitkähän tuomittuna.
Maa jättää kerta täytyvi, kartano
Ja vaimo; puist’ ei viljelemistäsi
Sinua, hetken herraa, seuraa
Muut kuni vaan vihatut kupressit.
Perijä takaa telkien satojen
Juo Cæcubasi, kastaen lattian
Viinillä paremmalla kuin on
Juotava juhlina uhripappein.

1870.


Lähde: Kovero, K. A. 1899: Kyhäelmiä I.: muutamia muistoja kokosi K. A. Kovero. Jyväskylä.