Povessa mustan maan
| Povessa mustan maan. Kirjoittanut Robert Seidel |
| Suom. Hilja Pärssinen. |
- Povessa mustan maan
- hiiliä lohkotaan.
- Auringon sätehet tänne ei saa.
- Pitkät on päivät. Uurastaa
- raskast’ on ihmisen
- pohjassa syvyyden.
- Syvällä vuoressa
- iskemme kuokalla
- kyyryssä, alasti, hiessä pää.
- Oi miten tomuinen ilma on tää.
- Syvällä alati
- kuolema vaanivi.
- Maan mustan kuiluissa
- vääryys on vallalla.
- Ihmiset riutuu, rujoiksi jäävät
- kuin lahopuut, joita peittää käävät.
- Ahneus sortajain
- valtias täällä vain.
- Syvältä vuoresta
- villi käy kohina:
- kauan me orjina oltu lie
- nyt ylös käyköhön meidän tie.
- Uus’ laki, oikeus
- meidän on vaatimus!
- Syvältä vuoresta
- jätti on nouseva
- tallaten vääryyden rautaisin jaloin.
- Ylös, me vannomme kallehin, valoin!
- Syvistä riveistä uus’
- kohoopi vastaisuus!
Lähde: Punainen lippu: vihkonen runoja. 1910. Suomenteli Hilja Liinamaa. Savon työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kuopio.