Priki Efrosiina

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Priki Efrosiina

Kirjoittanut Hj. Nortamo
Säveltänyt Aksel Törnudd.


Kun laivan runko ryskyy ja ylt’ ympäri käy hyrsky, ohii ohei!
Ja köydet vinkuu, purjeet lyö, kun pauhaa lounasmyrsky, hei hii ohei!
Niin merimies se riemuitsee, hän haalaa ja hän hissaa,
vaan maamies raukka värisee ja pysyy kammarissa.
Hei hiivuvee hurraa! Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.

2.

Niin paljon olen nähnyt, minä vanha pikipaita, ohii ohei!
Oon ihaella saanut noita viljavia maita, hei hii ohei!
Miss’ viinipuut ne kasvaa sekä kukkii tulipaanit.
Oon nähnyt pohjoisnavan, nähnyt kaikk’ meritiaanit.
Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.

3.

Nyt kertoella tahdon, jos te kuuntelette hiljaan, ohii ohei!
Mun seikkailuni, kun ma kerta purjehdin Priksiljaan, hei hii ohei!
Mull’ oli silloin kapteenina Johan Sötersunti,
ja tyyrmannina oli riuskas Joonas Vesterlunti.
Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.

4.

Kun Lontooseen me pääsimme, ma henttuja sain kaksi, ohii ohei!
Nyt kiitän onneain, ett’ pääsin niistä vapahaksi, hei hii ohei!
Ja Jenny oli toinen näistä Lontoon simasuista,
sen toisen nimi oli – voi sun hitto kun en muista!
Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.

5.

Kun Lontoosta me läksimme, he kulki rantaa pitkin, ohii ohei!
Ja kyynelillään kostuttivat kaikki laituritkin, hei hii ohei!
Ma lohduttelin heitä: ”enhän kahta ottaa taida,
ja sitäpaitsi lupasin ma Iiskin Miinan naida.”
Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.

6.

Kun Atlantille päästiin, alkoi tuulla, salamoida, ohii ohei!
Ja kapteenimme käski silloin prikin ankkuroida, hei hii ohei!
Mut ankkurimme tarttui siinä valaskalan selkään,
ja sitten sitä mentiin, että vieläkin ma pelkään.
Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.

7.

Se vauhti oli kamalata, kokkipoika huusi, ohii ohei!
Ja virsikirjaa luki joka ainoa matruusi, hei hii ohei!
Mut konstaapeli kysyi: ”eikö lokata jo saisi?”
”Ei”, sanoi silloin tyyrmanni, ”se vauhdin laimentaisi.”
Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.

8.

Ja vuorokautta seitsemän näin mentiin kamalasti, ohii ohei!
Ol’ virsikirjat luettuna miltei loppuun asti, hei hii ohei!
Kun valaskala pyörähtihe ympäriinsä juuri
ja ankkurimme heltis, siit ol’ ilo meille suuri.
Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.

9.

Mut kapteenimme kiroili: ”nyt hullusti on laita, ohii ohei!
Ma turhaan katson kiikariin, ei missään näy maita!” hei hii ohei!
Vaan tyyrmanni se iski silloin nyrkillänsä pöytää:
”Ei hätää, kyllä Efrosiina Priksiljahan löytää!”
Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.

10.

Vaan kapteeni se hikoili ja huokas tuskissansa, ohii ohei!
Hän katsoi taivaan tähtiä ja merikorttejansa, hei hii ohei!
Mut kun hän vihdoin julisti: nyt ollaan Bremenissä,
niin Riion kirkontornit alkoi olla näkyvissä.
Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.

11.

Ja Riio se on paras kylä koko maailmassa, ohii ohei!
Siell’ heilan saa sen värisen kuin kullekin vaan passaa, hei hii ohei!
Ja väri pitää paikkansa, ei lähde huuhtomalla,
ei virty auringossa, sillä se on nahan alla.
Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.

12.

Kun Riiosta me lähdettiin, niin kaikki intiaanit, ohii ohei!
Ja neeker’tytöt, spanjuurit ja mustat muriaanit, hei hii ohei!
Ne pussas mua hurjasti ja pudistivat kättä
ja sanoivat, ett’ heidän on niin ikävä mun jättää.
Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.

13.

Sitt’ loppui meiltä vesi, sillä ilma oli kuuma, ohii ohei!
Mut viinitynnyreitä oli täynnä prikin ruuma, hei hii ohei!
Ett’ samppanja käy kaljasta, sen pojat pian keksi,
me mateerata käyttää saimme puuron kasteheksi.
Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.

14.

Kun kotio me saavuimme noin päästä yhden vuoden, ohii ohei!
Niin ystäväni tuli puuriin uutisia tuoden, hei hii ohei!
He sanoi Iiskin Miinan mua laanneen vuottamasta,
hän oli toisen ottanut ja tuuditteli lasta.
Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.

15.

Mä silloin hiukan suutuin, sanoin: ”tuhat tulimaista!” ohii ohei!
Ja päätin mielessäni, etten koskaan usko naista, hei hii ohei!
Vaan poikamiesnä kuljeksin ma läntehen ja itään.
Ja lemmin, kun ei mulla ole tehtävätä mitään.
Hei hiivuvee hurraa! Ja mun henttuni on priki Efrosiina.


Lähde: Merimies merta rakastaa: merimieslauluja ja shantyja. 2. 1983. Toimittanut Anneli Hongelin. Fazer, Helsinki.