Proloogi (Mendelin)
| Proloogi. (Lausuttu Suom. Teaatterissa Z. Topeliuksen syntymäpäivänä 14/1 1898.) Kirjoittanut Irene Mendelin |
- Tullos tyttönen taivaan pyhä ja puhtoinen,
- Tullos hetkeksi tänne luokseni leijaten.
- Kuollut on kukka ja aalto on vanki,
- Peltoja peittävi hohtava hanki,
- Rauennut rantojen riemu on,
- Lehto ja laakso on lauluton.
- Mut on kukkia, joita talvi ei taittaa voi,
- Hengen kukkia, joita vuossadat ihanoi.
- Nostatti kukkaset kiitävä tiima,
- Mut kuni välkkyvä, siintävä siima
- Viittovat tietä ne tenhoisaa
- Kertoen aikojen tarinaa.
- Tullos tyttönen taivaan, helkytä kanneltas,
- Suo mun kuunnella hetki laajoja laulujas.
- Suomeni murhe ja kansani kaiho
- Suoltui kuin päivässä sankea saiho;
- Päivänä loisteli rakkaus,
- Hehkuva into ja innostus.
- Tullos tyttönen taivaan, tuokio tarinoi,
- Päivän paistetta kuinka laulaja maalleen loi,
- Viitaten tietä ja maalia suurta,
- Lemmellä takoen sammon juurta,
- Pukien morsioks synnyinmaan
- Sadoilla kauniilla lauluillaan.
- ***
- Suru oli Suomenmaassa, kevään äsken koituneen
- Surmas tyly takatalvi sortain lehdot lauluineen,
- Huokuin umpuihin ja lehtiin säälitöinnä kylmää kalmaa,
- Huokuin yli nuoren nurmen tahmeata tuonen talmaa.
- Ja ne kuihtui ja ne kuoli helpeet, toiveet, unelmat,
- Ja ne lakkas ilolaulut kevätpäivän nostamat.
- Ol’ kuin elo kuollut oisi, kuin ei nousis päivän salo,
- Ol’ kuin piilisi se pilviin, sammuis maasta ijäks valo.
- Silloin kuule, mikä helke hellä, kirkas lumoova!
- Toivoa ja lohdutusta lauleleepi Sylvia,
- Yli maiden, yli vetten sävelvirta vieno soipi,
- Hiljaa elpyy ilo jälleen, auvo armas aaluvoipi.
- Nousee nurmi, puhkee kukka, kevään voima voiton saa,
- Oulujoki vapahana koskiansa kuohuttaa,
- Kimaltaen sini Saimaa maammoansa merta kaulaa,
- Valoa ja vapautta mer’ ja maa ja ilma laulaa.
- Valoa ja vapautta, hengen ikikevättä
- Helkkyy laulu ihmeen kaunis, lempeä ja ylevä.
- Kevään armaan liittolaisna keväimen se tekee työtä:
- Sulattaapi rinnan roudan, hälventääpi hengen yötä!
- Sydän syttyy, laajeneepi; aatos kohoo, kirkastuu,
- Valon työhön toivomielin kansa hiljaa vannouu,
- Valon lippu puhdas liehuu, sarastaapi onnen huomen,
- Valon suurta laulajata kiittää kaikki kansa Suomen.
- ***
- Äyräiltä Suomenlahden äärihin Lapinmaan
- Se katsoi kansa toivoin suurehen laulajaan.
- Mut lentomielin ja nöyränä
- Nuor’ laulaja kuunteli,
- Kun historian hengetär
- Hänelle haasteli.
- Se haastoi Suomen kansan vakaita vaiheita,
- Se kertoi kärsimystä ja tuskaa, murhetta,
- Se voimaa kertoi ja nöyryyttä
- Ja voittoa, kunniaa,
- Ja jaloutta, uljuutta –
- Ja työtä rauhaisaa.
- Ken kesti Isonvihan, mit’ ei se kestää voi,
- Jos oikeata tietä vain käydä ahkeroi?
- Luo ajatuksia suuria –
- Ja kansasi kukoistaa!
- Luo valistusta, valoa –
- Ja suur’ on Suomenmaa!
- Näin valon laulajalle hengetär haasteli,
- Ja silloin sumu suoltui, taas päivä pilkoitti.
- Hän tohti toivoa, uskaltaa.
- Hän lohtua laulaa voi,
- Siks kannel hengen kevättä
- Sulosti unelmoi.
- Ja siksi talvi-illoin Välskäri tarinoi,
- Ja hyvyyttä ja voimaa, kuntoa kunnioi.
- Ja siksi satujen maailma
- Se lapsille aukeaa,
- On siksi kaiken määränä
- Jumala, isänmaa!
- Äyräiltä Suomenlahden äärihin Lapinmaan
- Se katsoi kansa luottain suurehen laulajaan.
- Hän kantoi lippua aatteiden,
- Ja sampoa sovinnon
- Hän takoi Suomen onneksi, –
- Se onnen ehto on.
- ***
- Valon laulaja kallis, pilttisi pienoisen
- Murhein multasit maahan Suomesi povehen.
- Nuor’ oli piltti kuin kukkanen tuomen,
- Mut olis kasvanut kunniaks Suomen.
- Leikkien lempeä kuningas
- Elävi ainian laulussas’.
- Poiss’ on pilttisi, mutta kansasi nuori tää
- Mielin lämpimin Sua taattona tervehtää.
- Viittasit tietä ja maalia suurta,
- Lemmellä taoit Sa sammon juurta;
- Laulelit maallesi lohtua,
- Loit ajatuksia suuria.
- Kaunis itsesi olkoon, kaunis ja rauhainen,
- Kunnes seestyvi aamuks maassa se kirkkauden.
- Valoa lemmit ja valoa soitit,
- Lemmellä kansasi nostit ja voitit.
- Sinulle kiitos ja siunaus,
- Valon laulaja Zachris Topelius!
Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.