Prometheus (Leino)

Prometheus Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe

Peitä taivaasi, Zeus,

pilvi-usmalla,

koe kuin lapsi,

hosuva nokkosia,

voimaasi tammiin

ja vuorten huippuihin!

Minun maani seisoo sentään,

minun majani myös, jota tehnyt et,

ja minun lieteni,

jonka lämpöä

minulta kadehdit.

En tunne kurjempaa

auringon alla

kuin te, jumalat!

Te elätte vaivoin

uhri-anneista,

rukousten hengestä.

Mut kuninkuutenne

kuolisi, ellei

ois lapsia, kerjureita.

toivon houruja.

Kun olin lapsi,

kun tiennyt en tietä, en määrää,

niin käänsin silmäni erheen

päin päivää, niinkuin siellä oisi

korva, kuuleva itkuni,

sydän, kuin minun,

ahdistettua armahtava.

Ken mua auttoi

vastaan jättien julkeutta?

Kuka mun esti kuolemasta,

ken orjuudesta?

Tätä etkö kaikkea itse tehnyt,

pyhä, hehkuva sydän?

Ja etkö kiittänyt hyvänä, nuorna,

petettynä,

pilvien nukkujaa?

Mun sua kunnioittaa? Miksi?

Liensitkö vaivoja milloinkaan

sa raskautetun?

Pyyhitkö kyynelet milloinkaan

sa ahdistetun?

Mua eikö mieheksi tehnyt

kaikkivaltias aika

ja ikuinen kohtalo,

herra minun ja sinun?

Mainitsitko,

mun pitäisi elämää vihata,

erämaahan paeta,

kun eivät kaikki

kukka-unelmat kypsyneet?

Tässä istun, teen ihmisiä

kuvani mukaan,

sukukuntaa, kaltaistani

ilohon, itkuun,

kärsimään, nauttimaan

ja sua ylenkatsomaan,

kuin minä!

Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.