Puna-Karjalan laulu
| Puna-Karjalan laulu Kirjoittanut Kössi Kaatra |
| Laulu on ilmestynyt alun perin Työväen laulukirjan 9. painoksessa (1925). |
- 1. Kerran meilläkin on oma maamme,
- oma köyhälistön maa,
- jossa vallita me saamme,
- vailla luokkaa vainoovaa.
- Tämä maa on runon manner,
- ikisoiton sorja maa,
- tämä maa on toimen tanner,
- katso kauno Karjalaa!
- 2. Riisti rikkahitten luokka
- meitä kautta aikojen,
- öykkäreille iski kuokka,
- heille suihke sirppien,
- pajareille puikki pirrat,
- heille kasvoi karja maan,
- heille vuolaat vieri virrat,
- korvet kantoi aarteitaan.
- 3. Pajareille päivä paistoi,
- konnain koko luonto, oi.
- Rahvas raipasta vain maistoi,
- kunnes sotahuuto soi,
- kunnes köyhä kansa nousi,
- nousi kansa Karjalan,
- pitkin virtojansa sousi,
- samos kautta kankahan.
- 4. Kunnes harvainvallan kaasi,
- katkas kaikki kahlehet,
- mannuiltansa laiskat laasi,
- otti ohjat, oikeudet,
- että kerran konnullansa
- raataa rahvas vapaa sais,
- ilman että vaivallansa
- riistäjää vain ruokittais.
- 5. Niin nous orjuutensa yöstä
- Karjalamme kaunoinen,
- kasvoi sato kylvötyöstä
- minkä uursi kansa sen,
- johti taisto joukot voittoon
- eellä käydä Karjalan
- kansain määränpäähän loittoon:
- vapauteen maailman!
- 6. Kerran meillä siis myös maamme,
- oma köyhälistön maa,
- jossa vallita me saamme,
- vailla luokkaa vainoovaa.
- Tämä maa on runon manner,
- ikisoiton sorja maa,
- tämä maa on toimen tanner.
- Katso kauno Karjalaa!
Lähde: Saunio, Ilpo & Timo Tuovinen 1978: Edestä aattehen: suomalaisia työväenlauluja 1890–1938. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.