Punainen lippu

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Punainen lippu.

Kirjoittanut Arvid Mörne
Suom. Hilja Pärssinen.


Kas joukot tuhatlukuiset
            ne retkeilevät tuolla.
He saapuu kautta kujien
            kaupungin laitapuolla;
Käy luolistansa ahtaista
            ja asunnoista tuskan
ja luota neulan, naskalin
            ja alasimen mustan
tai leipäuunin leimusta,
            yötyöstä latomon.
Luo lipun tulipunaisen
            kaikk’ kertyy joukkohon.
Jo muinen seuras’ lippua
            kansamme monta kertaa,
sen lippukulun poimekkeet,
            siins’ urohitten verta.
He hurmetanterilla näin
            käi kaikuessa rumpuin,
ja sinne hukkui tuhannet
            luo kaukaisien kumpuin.
Niin tyynest’ Ruotsin armeijaa
            ain’ seuras’ isät armaat,
nuo suomalaiset pilkatut,
            nuo sarkanutut harmaat.
Pois temmattiin he eteläin
            ja kolkon Pohjan periin,
kun sota kotitölleissä
            löi vaimot, lapset veriin,
Ei tienneet miksi, mihinkä
            he maastaan temmattiin.
Ja luona lipun vierahan
            kuol’ meidän kansa niin.
Nyt eipä rummut pärise,
            eik’ eessä miekkaretki,
vaan punalippu hulmuaa,
            ja keväinen on hetki.
Ja luona lipun tulvehtii
            nyt ihmisvirta taaja,
ja mielten tenho puhkeaa,
            uus’ herää aatos laaja.
Tuo lippu, tulkki tuhanten,
            on pyhäin unelmitten,
nyt kansa rientää taistohon
            eest’ toivoin kallehitten.
Se tietää miksi, mihinkä, –
            se itseään nyt johtaa
ja yllä lippu punainen
            halk’ kevät-ilman hohtaa.


Lähde: Punainen lippu: vihkonen runoja. 1910. Suomenteli Hilja Liinamaa. Savon työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kuopio.