Punainen lippu

Punainen lippu. Kirjoittanut Arvid Mörne

Suom. Hilja Pärssinen.

Kas joukot tuhatlukuiset

            ne retkeilevät tuolla.

He saapuu kautta kujien

            kaupungin laitapuolla;

Käy luolistansa ahtaista

            ja asunnoista tuskan

ja luota neulan, naskalin

            ja alasimen mustan

tai leipäuunin leimusta,

            yötyöstä latomon.

Luo lipun tulipunaisen

            kaikk’ kertyy joukkohon.

Jo muinen seuras’ lippua

            kansamme monta kertaa,

sen lippukulun poimekkeet,

            siins’ urohitten verta.

He hurmetanterilla näin

            käi kaikuessa rumpuin,

ja sinne hukkui tuhannet

            luo kaukaisien kumpuin.

Niin tyynest’ Ruotsin armeijaa

            ain’ seuras’ isät armaat,

nuo suomalaiset pilkatut,

            nuo sarkanutut harmaat.

Pois temmattiin he eteläin

            ja kolkon Pohjan periin,

kun sota kotitölleissä

            löi vaimot, lapset veriin,

Ei tienneet miksi, mihinkä

            he maastaan temmattiin.

Ja luona lipun vierahan

            kuol’ meidän kansa niin.

Nyt eipä rummut pärise,

            eik’ eessä miekkaretki,

vaan punalippu hulmuaa,

            ja keväinen on hetki.

Ja luona lipun tulvehtii

            nyt ihmisvirta taaja,

ja mielten tenho puhkeaa,

            uus’ herää aatos laaja.

Tuo lippu, tulkki tuhanten,

            on pyhäin unelmitten,

nyt kansa rientää taistohon

            eest’ toivoin kallehitten.

Se tietää miksi, mihinkä, –

            se itseään nyt johtaa

ja yllä lippu punainen

            halk’ kevät-ilman hohtaa.

Lähde: Punainen lippu: vihkonen runoja. 1910. Suomenteli Hilja Liinamaa. Savon työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kuopio.