Punainen maa

Wikiaineistosta
Punainen maa

Kirjoittanut Ragnar Rusko


Punainen maa.
Sä olit orjain mieliuni yössä,
kun riiston ruoska selkänahkaa söi.
Punainen maa. Sua haaveiltihin työssä,
kun tuli räiskyi, rauta kipinöi.
Sä annoit voimaa, kestämisen mahdin,
kun lauloit, tunsit koneremmin tahdin.
Ja väsyneinkin hymyeli huuli,
kun moukarinsa kuiskailevan kuuli:
Punainen maa...
Punainen maa.
Sai kaaoksesta muodon aatos syvä;
vei työläisjoukot punalipun luo.
Punainen maa, miss kaikkien on hyvä,
se mieliin teräksisen tahdon tuo.
Ei maamies leipää ohdakkeista niitä,
ei orjain onni unelmina riitä.
Kun syntysanat lausuttu on kerta,
niin tulkoon, vaikka vaatis verta
Punainen maa.
Punainen maa.
Se nousi kultaa, rikkautta vailla
ja otti työläiskäsiin tehtaat, maat.
Punainen maa. Tuo aatos myrskyn lailla
löi murskaks rautakourin valtiaat.
Nyt kukin tahtoi sille uhrein tuoda
ja osaltansa vaikka hiukan luoda.
Sai työläisjoukot voimiansa koittaa;
he päättäneet on luoda kaiken voittain
Punaisen maan.
Punainen maa.
Nyt koneet Sammon työssä jauhaa,
työ tekijöilleen rikkauden suo.
Punainen maa se rakentaa vain rauhaa,
jos rauhan suovat sille hurtat nuo.
Ken päälle käy, on hällä siitä selko:
Punaista maata järkytä ei pelko.
Ken kalleintansa koskettavan sallis?
Maailman raatajille on niin kallis
Punainen maa.
Punainen maa,
ei enää unikuva hauras
mi unohdusta nälkään, tuskaan toi.
Punainen maa on voimakas ja vauras
ja raatajille onnen antaa voi.
Se kutsuu maailman proletaarit yhteen
panemaan sirpin, vasaran ja lyhteen.
Se maailman on köyhälistön muuri,
siks’ kunnes valmiiksi on saatu suuri
Punainen maa.

1927


Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.