Punanen lippu (1903)

Punanen lippu. Kirjoittanut Lauri Soini

Oi, veljyet, lippua katsokaa

miten yllä se hulmuten liehuu!

Kuin huomenrusko se punertaa,

väri hohtava kuin veri kiehuu!

Veripunasena merkkinä olkoon se:

niin nuorekas, kuohuva veremme

on rinnassa, suonissamme!

Veripunasena yllämme hulmuten

se olkohon muistutin ainainen

mikä, veljet, on ohjelmamme!

Me olemme juuri ja varsi maan,

on meissä sen kukkimisvoima.

Mut hoivana meillä on nälkä vaan

ja kurjuus, sorto ja soima.

Maa luulevi voivansa kukkia

ja kuitenkin sulkea, tukkia

valon, lämpimän varreltansa...

Rikas luulevi luovansa kulttuurin,

kun verhoupi kultahan, silkkihin,

vaikk’ kahleissa kerjää kansa...

Mut kansa ei kärsiä voi, ei saa

elon orjuutta kauvan jatkaa!

Sen täytyvi vapaus valloittaa,

omin askelin astua matkaa!

Työkansa jo voimansa kerätköön

joka mies sekä nainen herätköön,

pää pystyssä käyköhän valoon!

Joka mies sekä nainen yhtyköön

ja ympäri lippumme ryhtyköön

vapahduksemme taistohon jaloon!

Oi, siskot ja veljyet, katsokaa

miten yllämme lippu liehuu!

Kuin huomenrusko se punertaa,

väri hohtava kuin veri kiehuu!

Sen alla on joukkomme perhelies,

joka ukkokin niinkuin nuori mies

sen ympäri liittohon käyköön!

Kukin kohdaltaan, rivit kauttaaltaan,

koko tarmolla vaatien vapauttaan,

yön usvista selvittäyköön!

Niin vauhdilla taistelun tarmoisan

ja voimalla yhteisponnen

me saavumme uutehen aikahan

ja löydämme rauhan ja onnen.

Se aika jo ruskona kimmeltää,

se meille jo silmihin himmeltää

sinirannalta toivon taivaan.

Oi, sillä on kirkas loistokkuus!

Sen koitosta hohtavi onni uus

jo aikamme taistohon, vaivaan.

Mut kerta kun toivotun päivämme

ajan siivetär maahan kantaa,

veli veljelle, kansakin kansalle

yli vetten kättä kun antaa,

ja miekka kun taltaksi taotaan

ja keihäs kyntöauraksi maan,

ja voima on rauhan työssä –

pois kuivuvat silloin kyyneleet,

vuostuhanten aikana virranneet

väkivallan ja sorron yössä.

Lähde: Soini, Lauri 1903: Punasta ja vihreää: runoja. E. E. Sundvall, Helsinki.