Punanurkka
Ulkoasu
Punanurkka Tulevaisuusfantasia Kirjoittanut Eemeli Parras |
- Punanurkkaan nuoria kokoontuu
- ja intoa hehkuvat mielet.
- On kevät ja ruskoinen illansuu,
- punapalteissa on pilvenpielet.
- »Meidänpä, toverit, aika on tää!
- Yli luonnon valtaamme luomme!
- On tiedon, taidon taistoja nää –
- me uusia voittoja tuomme!»
- Sanat syttyvät hiljan lausui niin
- nuori sihteeri kollektiivin,
- kun toverit rohkeat saatettiin
- ylös ilmoille terässiivin.
- Kolme niitä on kotkaa lentävää,
- kolme rohkeaa miestä nuorta:
- yksi Niilin latvoille kiidättää –
- toinen kohti Altain vuorta.
- Mutta kolmas kotka suuntautui
- kohti Jäämeren ulapoita.
- Kesäyöt siellä päivän kullassa ui,
- mutta talvisin päivä ei koita...
- Kommunistit, urhot taistojen,
- he Karjalan kunnailta lähti
- teille ilmojen – ja eellehen
- heitä voittoon vie neuvostotähti.
- Punanurkassa nyt janotaan
- heiltä viestejä joka hetki.
- Miten luontuu, eestyy, sanotaan,
- tiedonvaltaajain urhea retki?
- ***
- Lehdet tuolla kahisevat,
- täällä tutkitaan kirjaa.
- Mutta Lenin-patsaan luona
- toiset hiljaa pakisevat.
- ... Niinpä elettihin ammoin,
- kuuluu Miitrei ukon ääni. –
- Raadettihin Karjalassa
- sortajille peloin, kammoin.
- Tuntenut ei köyhäin luokka
- kirjaa – ei niin aata, öötä.
- Sorretulle sille oli
- tuttu vainen: kirves, kuokka.
- Peloin rahvas iski, raatoi,
- alla rosvoherrain ruoska,
- souti joet, sauvoi kosket,
- kiveliökasket kaatoi.
- Tuikkiessa pärevalon
- pimeässä pirtissänsä,
- pitkät talvipuhteet mietti
- säihkyessä pohjanpalon.
- Mitä mietti muinoin kansa,
- lauluihin sen sommitteli;
- sukupolvet suusta suuhun
- lauloi sampo-satuansa.
- Sadussansa toivoi kyllä
- vastusvoimat voittavansa,
- ohjaajaksi elämänsä
- pääsevänsä hyräilyllä.
- Kuvitteli seppo-sadun
- onnenmyllyn takojasta –
- luonnonvoimat avuksensa,
- avartajaks elonladun.
- Eipä voinut rajoistansa
- päästä aatos aikalaisten.
- Niinpä seppo-sadussakin
- orjat painoi paljettansa.
- Mennyttä on elo karu,
- nyt on elämämme uusi,
- uudet ovat takojamme –
- valtavamman luomme tarun...
- ***
- Jo painui päivä läntehen,
- sai sähkövalon vuoro.
- On hiljaista vain hetkisen,
- ja kuuluu äänten kuoro:
- »Hei! Signaalia katsokaa!»
- Mies aparaattiin kiiruhtaa.
- Ja yhteys nyt saatu on,
- ja jälkeen pienen hetken
- jo laite television
- tuo viestit tieteen retken –
- tuo toverimme piirtehet,
- ja äänensä, ja terveiset!
- Kas, seudut kaukotropiikin
- nyt täyttää valopinnan,
- hymyillen toverimmekin
- on tuossa riti rinnan.
- He lausuvat: »Tää viestimme:
- me voitimme, me voitimme!»
- Ja tuokiossa kuva on
- pinnalla ihan toinen,
- kuin leikki television
- on lento, vauhti moinen.
- Me oltiin Niilin latvoilla –
- nyt ollaan Altain vuorilla!
- Kun viestit saavutuksien
- ja terveiset on saatu,
- vain häivähdys – ja Jäämeren
- on uuden seudun laatu.
- Hei, mainingit te mainiot
- ja jylhät lintukalliot!
- Ja vaikka seudut vaihtuvat
- ja vaihtuu kulkupiiri,
- niin samat sanat kaikuivat
- ja sama viesti kiiri:
- »Sanomme puolueellemme:
- me voitimme, me voitimme!»
- Valtaisa innostuksen vuo
- nyt punanurkan täyttää.
- »Hiljaisuus! Jo uutta taas
- tuo valopinta näyttää!»
- New Yorkin tervehdys tuo on,
- tuo taas on tervehdys Tokion!
- Ja taiteen, uuden kulttuurin
- tulipa sitten vuoro:
- on draama tämä Helsingin,
- tuo Berliinin on kuoro.
- Pariisin, Rooman oopperat
- ne Lontoon kanssa kilpaavat.
- Signaalivalo vilkuttaa
- viel yllä merkkitaulun.
- Se alkavaksi ilmoittaa
- nyt kansain veljeslaulun.
- Ja Euroopan ja Aasian
- se vyöryy laulun valta,
- ja Amerikan, Afriikan –
- niin, sama kaikkialta...
- Ja Internationaleen
- päättyvi sävel laulun sen...
- ***
- Punanurkka on hiljaa,
- yö ylle jo siirtyy,
- jopa loimujen liekit
- yötaivaalle piirtyy.
- Valovarjoja viuhtoo,
- kas, ristiin ja rastiin –
- sähköjunat ne saavat
- noin vaununsa lastiin.
- Ovat tehtaitten piirit
- kuin säihkyvät saaret,
- ovat kaupungin yllä
- nuo valojen kaaret.
- Punanurkkamme aina
- valon maineensa kantaa, –
- toki valtavan salin
- se mitat nyt antaa.
- Miten heittävi tehdas
- noin punaisen loimun!
- Senpä valossa Lenin
- saa hymynsä poimun...
Toukokuu 1933
Petroskoi
Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.