Punkaharju
Ulkoasu
Punkaharju Kirjoittanut Olli Kymäläinen |
- Oli kerran miestä kolme,
- jotka sattuivat Savosta
- kulkemahan kuuluisahan,
- haluisahan Helsinkihin.
- Tuiman salmehen tulivat,
- joss’ on saari salmen suussa;
- yli salmen saatettihin
- sille puolen Punkaharjun.
- Astuvat ylämäkeä,
- käänteleivät, katseleivat,
- istuvat, ajattelevat;
- kuuntelevat kukkumista,
- kesälinnun laulamista,
- kuinka siinä linnut lauloi,
- linnut lauloi, metsä soitti.
- Antoi aurinko ilonsa.
- päivä paistoi pilkin nientä;
- siitä koko luonto liikkui,
- ilma silmissä iloitsi,
- ilahutti ihmiskunnan.
- Kaikki’ näitä katsellessa,
- läikkyviä lähtehiä,
- järven, lahen lainehia,
- kerran vielä keskenänsä
- miehet mielestä hyvästä
- puhelevat puolestansa:
- kun ois tässä kukkasia,
- lehtipuita lempehiä,
- oksakaan omenapuuta,
- oisipa osa hyveä
- Paratiisin maan paria,
- Aatamin asuntomaata!
- Tuosta kärryihin kävivät,
- rupesivat rattahille:
- ratas vieri tietä myöten,
- aatos Luojan töitä myöten.
- Ajoit siltoa sinistä
- sekä harjua haluista;
- siell’ on puista portti tehty,
- katuvarret kaunistettu.
- Tämä silta on silloin tehty,
- kun on kuu kokohon pantu,
- kun on aurinko alettu,
- laskettuna maan perustus;
- viel’ ei vaivu vuoliaiset,
- eikä arkut alla murru!
Lähde: Pieni helmivyö: Suomen runoja koulunuorisolle. 1895. Werner Söderström, Porvoo.