Punnittu Amor

Wikiaineistosta
Punnittu Amor

Kirjoittanut Abraham Poppius


”Nyt mä kerran koetan,
”Kosk’ on tässä punlar;
”Miten painat kunnar,
”Jonka tuskin voitan?”
Lausu neito muinen,
Vimma, nauro-suinen.
Vaakka-puulle laitto
Aphroditen lapsen;
Vasta-painoks hapsen,
Palmikosta laitto:
Hapsi maahan sousi,
Amor ylös nousi.
”Raskas on kuin lammas
”Joka karva mulla!
”Miss’ on paino sulla,
”Pieni irve-hammas?
”Eikös voima aina,
”Väkevässä paina?”
Tyhjän olla anto
Toisen vaaka lau-an;
Sitä ilma kau-an,
Jossa hän ol’, kanto:
Hän lensi päällä ilman
Ja käänsi Neijon silmän.
Neito päätä visko
Ja ihmetteli: ”Kass’! kass’!
”Ja povessa niin raskas!
”Sinua, sisällisko!
”Kuka taisi luulla,
”Keveämmäks tuulta!”
Vielä koitti kerran
Sini-siiven kanssa;
Vaan perho painollansa
Taas voitti pienen herjän:
Hän kiikku vaaka-puulla
Ja nauro sormi suulla.


Lähde: Sanan Saattaja Wiipurista 2.3.1833.