Puolukkamailla
Ulkoasu
Puolukkamailla. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Metsikkö puoloja punanaan,
- kutsuvat poimijoita.
- Missä on ystävät marjamaan?
- Tuolla jo tulevi noita.
- Tulevat tuulena lennättäin
- Mattilan Mikko ja Miina,
- aivanpa ensinnä ennättäin
- Suopellon Sampo ja Siina.
- On siinä ripsettä, rapsetta –
- herttainen marjamaamme!
- Pienien jalkojen kapsetta –
- tuokkoset täyteen saamme!
- Marjat on suuria, makeita,
- tuskinpa maistella entää.
- On kuni sataisi rakeita,
- kun niitä tuokkohon lentää.
- Metsä laulavi laulujaan,
- aurinko kummuilla hiipii.
- Ilosta hihkuen kilpojaan
- terttuja lapset riipii.
- Välillä evähät esihin,
- maistuvi leipä ja maito.
- Kelläs on, kelläs on ketterin
- kuperkeikan taito?
- Innolla työhön sitten taas,
- vielä kun kukkura puuttuu,
- Sampo se Siinan tuokkosen kaas.
- Vaan kenpä leikistä suuttuu?
- Orava oksalla kummeksii:
- »Eikö ne lapset jo lakkaa?»
- Veitikka täysihin tuokkosiin
- kukkuraks käpyjä nakkaa.
- Poimien, telmien täällä vois
- viipyä yöhönkin saakka.
- Mikko hän huutavi: »Lähtään pois,
- mulla jo täysi on taakka!»
- Tullessa paljon on juttua.
- Hämärä tanhuat peittää. –
- Parhainta puolukkahuttua
- äiti jo illaksi keittää.
- Miinalla kaksi on astiaa,
- vaikka on pieni ja nuori.
- Kotona toisen sitten saa
- sokea ruotimuori.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.