Puotineiti

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Puotineiti.

Kirjoittanut Immi Hellén


Lakkaamatta ovi aukee,
talvipäivän valo raukee
katsoo sisään ikkunasta.
Siin’ on vanhaa, siinä lasta
tungeskellen raha käissä –
saisko vuoron ensimmäissä!
Kauppaa tehdään tinkien
vielä illan joutuen.
Puotineiti pöydän takaa
tavaroita heille jakaa.
Häll’ on koko aarrevuori.
Neiti herttainen ja nuori,
kauniskin – ken sitä kysyy? –
iloisena aina pysyy,
katsoo hymy huulillaan
jokaisehen ostajaan.
– Kangasmetri, rihmarulla,
rientäkää, on kiire mulla!
– Rintaneula mitä maksaa?
Kaikki muistaakin hän jaksaa.
Kas, kuin siron käärön laittaa
käsi hento. – Eikö haittaa,
väsymys? – Ken kysyy sitä?
– Varmastikko solmu pitää?
Hetket häipyy, tunnit lentää,
tuskin hengittää hän entää.
Neiti nuori, neiti sorja,
hymyhuuli, toisen orja
myöhään iltasella vasta
vapaa päivän toiminnasta
kulkee laitakaupunkiin
yksinäisiin kamariin.
– Ken on sulla saattajana?
Talven tuuli tuttavana,
kuu, mi loistettansa valaa.
Ahdistaako sydänalaa?
Ystävää ei yhtään noissa
sulla ollut ostajoissa,
joita päivän palvelit –
vierahille hymyilit.


Lähde: Laulujuhla-albumi. 1900. Toimittanut Kaunokirjailijaliitto. Helsingin laulujuhlaan kesäkuun 18–20 p. 1900. Helsinki.