Puotineiti
Ulkoasu
Puotineiti. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Lakkaamatta ovi aukee,
- talvipäivän valo raukee
- katsoo sisään ikkunasta.
- Siin’ on vanhaa, siinä lasta
- tungeskellen raha käissä –
- saisko vuoron ensimmäissä!
- Kauppaa tehdään tinkien
- vielä illan joutuen.
- Puotineiti pöydän takaa
- tavaroita heille jakaa.
- Häll’ on koko aarrevuori.
- Neiti herttainen ja nuori,
- kauniskin – ken sitä kysyy? –
- iloisena aina pysyy,
- katsoo hymy huulillaan
- jokaisehen ostajaan.
- – Kangasmetri, rihmarulla,
- rientäkää, on kiire mulla!
- – Rintaneula mitä maksaa?
- Kaikki muistaakin hän jaksaa.
- Kas, kuin siron käärön laittaa
- käsi hento. – Eikö haittaa,
- väsymys? – Ken kysyy sitä?
- – Varmastikko solmu pitää?
- Hetket häipyy, tunnit lentää,
- tuskin hengittää hän entää.
- Neiti nuori, neiti sorja,
- hymyhuuli, toisen orja
- myöhään iltasella vasta
- vapaa päivän toiminnasta
- kulkee laitakaupunkiin
- yksinäisiin kamariin.
- – Ken on sulla saattajana?
- Talven tuuli tuttavana,
- kuu, mi loistettansa valaa.
- Ahdistaako sydänalaa?
- Ystävää ei yhtään noissa
- sulla ollut ostajoissa,
- joita päivän palvelit –
- vierahille hymyilit.
Lähde: Laulujuhla-albumi. 1900. Toimittanut Kaunokirjailijaliitto. Helsingin laulujuhlaan kesäkuun 18–20 p. 1900. Helsinki.