Puu ja vesat
Ulkoasu
Puu ja vesat. Kirjoittanut Minna Krohn |
- Käsin hellin siemen oivallinen
- Pantiin maahan, peitettihin.
- Ehti tuskin päivä paistaa,
- Kaste-kyynel kylvetellä
- Maata, missä siemen piili,
- Ennenkuin jo vesa kaunis
- Ihasteli valon ihanuutta.
- Tuli taimi puuksi vähitellen,
- Oli kaunis kuni neito,
- Ihana kuin metsän impi,
- Muita oli puita suloisempi.
- Jo sen siimehessä käki kukkui,
- Linnut lauloi lemmestänsä,
- Paimen siellä suudelmansa
- Punastuen antoi armaallensa.
- Tuli vaihetellen kesät, talvet.
- Nopeasti vieri vuodet,
- Jopa myrsky monta kertaa
- Oli puuta säälimättä lyönyt.
- Iski kerran ukkonen sen kylkeen,
- Repi oksat, särki varren.
- Puu jo päätään kallistavi
- Hiljaan odottaen kuolemaansa.
- Mutta kumma! – vesoja nyt nousee –
- Kaunihia, tuuheoita –
- Emäpuuta ympäröimään,
- Aivan kuni lapset äitiänsä.
- Kansat suuret, polvikunnat kuolee,
- Tuonelaan ne kutsutahan,
- Jättää heidän täytyy kaikki,
- Mutta uusi suku kasvaa,
- Häärii heidän rinnallansa,
- Herättäen toiveet suloisimmat,
- Vanhempien vaipuessa hautaan.
Lähde: Pääskysen Liverryksiä Lapsille. 1883. Helsinki.