Puutarhatyössä

Puutarhatyössä. Kirjoittanut Immi Hellén

Minä tarhassa sarkani oman sain,

jota muokkasin kelpolailla,

ja hiki mun tippui otsastain

noilla hauskoilla puutarhamailla.

Kas, keväällä murskasin mukulat,

tein pehmeeksi peltoni mullan.

Oli käytössä kuokat ja haravat. –

Niin sirotin siemenkullan.

Punajuuret, mä mietin, ja porkkanat

panen sarkani toiseen päähän

ja toiseen kukkaset ihanat.

Näin niillekin tilaa jäähän.

Nyt oottelin tulosta ihmeissäin

minä työstäni tarmokkaasta.

Sitä riemun-aamua, jolloin mä näin

ens’ taimeni nousevan maasta!

Joka aamu se uusia taimia toi

niin herttaisen hentoja vielä,

vaan tiesinhän: varttua siitä ne voi,

kun hoitelen hellällä miellä.

En rikkaruohoja sietänyt,

ne poistua säälittä saivat.

Oi, enkö mä olisi tietänyt,

mitkä milläkin puutteet ja vaivat!

Tuo keppiä kaipaa tuekseen –

tuen heti mä hennolle annan.

Ja janoiselle mä juomaveen

niin raikkaan lähteestä kannan.

Näin vietimme aikoja armaita,

kesäpäiviä ihannoimme.

Ja luonnon lempeiltä parmailta

me voimia kilvan joimme.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.