Pyömiläisiä Kristussatuja

Pyömiläisiä Kristussatuja. (Saksasta suomennettuja.) Kirjoittanut anonyymi

1. Miten punaiset ruusut ovat syntyneet.

Alussa oli maailmassa ainoastaan valkoisia ruusuja. Sekin ruusupensas, joka seisoi Betlehemissä Jumalanlapsen seimen vieressä, kasvoi, kuin kaikki oli lumella peitetty, ainoasti maidonvalkeita kukkasia, jotka levittivät hopealoisteen ympärillensä. Lumenvalkoisena kukoisti sekin ruusupensas, joka seisoi Golgatalla, kuolevan Vapahtajan ristin juurella. Vaan silloin vuosi Vapahtajan pyhistä haavoista veripisaroita alas, ja heti muuttuivat ne valkeat ruusut tummanpunaisiksi. Siitä ajoin kasvoi se pensas joka vuosi paljaita punaisia ruusuja, jotka tuoksusivat sangen ihanasti. Ja sillä tavoin löytyy nyt sekä valkeita että punaisia ruusuja, ja Vapahtajan ylistykseksi kukoistavat molemmat ihmeteltävästi yhden tuntikauden jouluyönä, jolloin kaikki muut kasvit alastomina ja kuivina makaavat lumen alla.

2. Maarian sormus ja Kristuksen kruunu.

Monta sataa vuotta sitte vallitsi Praagissa kuningatar; se oli nuori ja ylen lempeä, ja kylpi joka kauniina kesäpäivänä viileässä Moldava-joessa. Kerran nousi kumminkin myrsky, aallot vaahtoilivat ja raivosivat, ja kuningatar raukka joutui suureen vaaraan. Hän alkoi jo upota syvyyteen ja ainoastaan hänen pitkät keltaiset hiuksensa uiskentelivat vielä pinnalla, kuin äkkiä pimeä taivas aukeni ja pyhä neitsyt Maaria, käsivarrellansa autuas Jesuslapsi, suurella loisteella laskihen alas. Silloin pisti hän lumivalkoisen kätensä aaltoihin, tarttui vajoovaan kuningattareen, vei hänet viheriälle rannalle ja palasi taivahasen takaisin. Mutta tätä pelastustyötä tehdessä oli pyhän Neitsyen sormesta hohtava timanttisormus luiskahtanut ja Jesuslapsen päästä kultainen tähtikruunu pudonnut: ne upposivat pimeälle virranpohjalle, eivätkä tähän saakka ole joutuneet päivän nähtäviin. Vaan kerran kaksi hurskasta nuorukaista ne löytää. Joka heistä sen timanttisen Maariansormuksen löytää, se on tuleva Pyömin kuninkaaksi; vaan se, joka kultaisen Kristuksenkruunun tuopi ylös, tehdään Ruomissa paaviksi. Silloin on Pyömi oleva rikkahin ja voimakkain valtakunta maan päällä. Ja kuin kerran kuningas ja paavi ovat kuolleet, silloin pääsevät molemmat taivaan asuntoihin.

3. Ylpeä paimentyttö.

Oli kerran nuori paimentyttö, joka oli hyvin kaunis, vaan myöskin hyvin ylpeä. Hänellä oli karja valkoisia lampaita, joita paimensi viheriällä laitumella. Eräänä helteisenä kesäpäivänä tuli hänen tykönsä arvoisanmuotoinen ukko ja sanoi: ”hyvä, rakas tyttäreni, anna mulle suullinen raikasta vettä”. Mutta paimentyttö vastasi jäykästi: ”minulla ei ole kannua eikä kuppia, enkä voi antaa sinulle vettä”. Silloin loi ukko ihmetellen silmänsä valhettelevaan tyttöön, ja heti oli hän sekä karjansa muuttuneet valkoisiksi kiviksi. Niin seisoo se ylpeä paimentyttö vielä tänäänkin siellä viheriällä laitumella, varoitukseksi kaikille ihmisille. Mutta ukko oli Herra Jesus, joka vihaa jokaista ylpeää sydäntä.

–rn–

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.