Pyhä kevät

Pyhä kevät Kirjoittanut Otto Manninen

Oi ihanuuttas, nuoruus,

sun voimaas, intoas!

On tinkimätön suoruus

sun sotalippunas.

Vain kutsumustas kuulet,

näet innoitukses näyt.

On hymyss’ uljaat huulet,

kun uhritietäs käyt.

Töin pohjaan asti alttiin

sa intos ilmoitat,

et mantteloidu malttiin

kuin vanhat viisaammat.

Ei nouse mielees nurku,

kun kaikkes annat pois.

Vain suruamme surku

sun on – sit’ ethän sois.

Niin korkealle tähtiin

sua johtaa jyrkänteet.

Mist’ unta vain me nähtiin,

sa siitä totta teet.

Viet intos hartiolla

alt’ ikeen ihmismaat.

Saat aamun ase olla,

sen lunnas olla saat.

Kuss’ isket, kahleet putoo

ja murtuu teljet myös.

Ja kumpus kukkiin kutoo

sun kuolematon työs.

Lähde: Manninen, O. 1938: Matkamies: runoelmia. WSOY, Porvoo.