Pyhä sota
| Pyhä sota Kirjoittanut Otto Manninen |
- »Me riennämme taistoon, me lennämme, laulamme!
- Siis meillä on kaikilla päämme ja kaulamme.
- Ajan uuden rintama Pohjolan äärillä!
- Ajat muuttuu, niin muoto myös muurijäärillä.
- Mikä juopa, jos entiskausiin vertaamme
- rodun kukkaa, vihreintä vuosikertaamme!
- Joka edistysvoitosta vaarin me otamme:
- monet meillä on olleet jo ilmasotamme.
- Taktiikass’ on varsinkin’ verraton mahtimme:
- mitä laajempi lauma, sen tarkempi tahtimme.
- Univormu on laatua myös paki-parasta,
- ihan uus sävy-yhtymä verasta, sarasta.
- Mitä meill’ ei ois ajanmukaista asetta!
- Ota jos mikä vain omakarvainen gasetta:
- on pyssyjä, tykkejä, kuularuiskuja,
- ne ei maar nakkele lentomuiskuja.
- Joka ainoa ammoin jo perästä-laattava:
- miten sihti liekin, mut perä on taattava.
- Tosin kyllä me itse ei keksitty ruutia,
- mut polttaa me osaamme, päivässä puutia.
- Ja pommit ja miinat, voi jotain ne tehota.
- Ja kasarmi-flooramme – eikös se rehota!
- Näet sota ei vaadi vain ruutia, terästä,
- vaan ennen kaikkea henkeä erästä.
- Niin, oikea Henki! Sill’ itsesi sonnusta,
- kun on pyhä sota nyt kodista, konnusta.
- Nykyaikainen sota on inhimillistä,
- kuten sivistyskansa on kaukana villistä.
- Kera kristityn kun soti valkoinen kristitty,
- ain’ onkin päät muotojen mukaan listitty.
- Vain murhattu miehet, ei solvattu nunnia,
- pyhä ollut on ain’ alakuntoisten kunnia.
- Pyhät niin hyvin peuhaajat penikkatautiset
- kuin kuhnurit, tuhnurit maailmankautiset.
- Mut entä kun vastass’ on pimeä pakana?
- Niin, ei nisun nimeä ansaitse akana!
- Siin’ ei sovi ennakkoluulojen luulija:
- me armotta ammumme dum-dum-kuulia.»
Lähde: Manninen, O. 1925: Virrantyven. WSOY, Porvoo.