Pyhä taivon joukko punaiselle lipulle

Pyhä taivon joukko punaiselle lipulle. Marssi. Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio

Kas liehuvi lippu veripunainen,

Mä seuraan, kun mieltä se hurmaa;

Se liehuvi voitoksi sorronalaisten,

Vaan sortajille ennustaa se turmaa.

On kansa ensin hämillään, kun huomaa lipun sen:

Vaan miksi on tuo lippunne kuin ois se verinen;

Se eihän vainen tarkoittane surmaa? –

Kas liehuvi lippu se veripunainen

Ja kansojen laumat se johtaa;

Se liehuvi voitoksi sorronlapsien

Ja murhattujen verestä se hohtaa.

On Golgatalta saakka käynyt virta ruskia;

Se juoksee meidän hurmetta ja meidän tuskia,

Kun sortovallan syöttiläät ne riehuu.

Kas liehuvi lippu se veren ruskia,

Vaikk’ vilppien kattila kiehuu;

Ja kansani toivoo, vaikk’ tuntein tuskia,

Kun raha-, kirkko-, sortovallat riehuu;

Kun lippu tuolla hulmuilee niin kansa kyyneltää,

Kun tuhatvuotten kärsimys niin tuntoon selviää

Ja miljoonien kansalaisten murha.

Ja liehuvi lippu tuo veripunainen,

Se taivahan tuulissa liehuu:

Ja taivasten valta on turva lapsien

Vaikk’ orjuus-hurme kattiloissa kiehuu.

Kun kirkon pylväs suutelevi myrkyn keittäjää

Ja siunaa niiden ruumiit vaan, mi kurjuus näännyttää,

Niin tuimemmin vaan veren lippu riehuu.

Ja viimmein se liikuttaa taivaan valtoja

Ja Jumalatkin punallansa hurmaa;

On nouseva myrsky, mi tietää kostaa,

Vaan orpojen ja leskien on turva.

Ja korkealle kurjuustansa, nosta lippusi,

Niin hengen valta sortajille koituu surmaksi –

Ja lipun luona yhdy, köyhä kansa!

Me yhdymme, vannomme: aina edes vaan

Ja malmeja nostamme suosta;

Kun viesti on vyörynyt yli maailman

Nyt köyhän kansan mahtavasta vuosta.

Jos kultamalmit syvyyksistä aina kaivetaan,

Niin ihmiskunnan terveyskin löytyy sieltä vaan,

Nyt vapauden päivä siellä koittaa.

Esa Paavo-Kallio.

Lähde: Työmies 8.8.1900.