Pyhäinpäivänä

Pyhäinpäivänä.

Kirjoittanut Hermann von Gilm

Reseedat tuoksuvaiset pöytään kanna,

ja syksyn viime kukka punainen,

mun rakkaudesta vielä haastaa anna

kuin kerran aikaan menneen keväimen.

Puristaa kättesi suo minun salaa,

jos joku näkisikin, säiky en.

Suo mulle katse, joka hehkuu, palaa

kuin kerran aikaan menneen keväimen.

Nyt haudat hehkuu kukin loistavaisin,

yks päivä vuodessa on kuolleiden:

käy luokseni, sun että omistaisin

kuin kerran aikaan menneen keväimen.

Lähde: Maailman lyriikkaa: runosuomennoksia. 1922. Aarni Kouta. Otava, Helsinki.