Pyhäleikkuu (Avellan)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyhäleikkuu.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Jo päivä päänsä nostelee
Ja luonnon kaiken valkaisee,
Ja linnut laulaa ilmassa,
Vaan kylä viel’ on hiljaisna.
Miks’ viipyy vielä leikkaaja,
On aamu taasen loistoisa,
Ja pelto keinuu keltanaan,
Miks’ hyljätään sen kulta vaan?
Vaan mökkinsä hän aukaisee
Ja tyynin silmin katselee.
Hän mailman huolet viskanna
On niinkuin vaatteen luotansa.
On käsivarsi aseetoin,
Ja rinta vapaa, murheetoin,
Ei sirppi liikkua nyt saa,
Vaikk’ elonkorjuu jouduttaa.
Vaan juhlan hetki luontelee,
Hän vaimon, lapset huutelee,
Ja harrasmiellä laatiiksen
Jo niitten kanssa leikkuusen.
Ja iloissaan hän katselee
Kuin joukot yhä suurenee,
Kuin tutut, oudot kiiruhtaa
Vaan kohden yhtä kukkulaa,
Sinn’ valkoisille muureillen,
Miss’ risti loistaa rauhainen,
Sinn’ missä sarka kullastaa,
Mi taivon laihot kasvattaa.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.