Pyhäleikkuu (Forsman)

Pyhäleikkuu. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Säteilee aurink’ aamuinen,

Se luonnon verhoo loisteesen,

Ylhällä lintuin laulu soi; –

Kuink’ kylä hiljaa olla voi?

Lepääkö vielä peltomies,

Vaikk’ aikaa leimuu päivän lies’,

Ja sarka kultaa kellertää?

Miks’ tuota nyt hän hylkäjää?

Vaan kas! hän aukoo porttiaan.

Oi autuasta katsettaan!

Maan raskaat alhais-aattehet

Hän heitti pois kuin vaattehet.

Aseetta käs’ ja olkapää,

Vapaana hän nyt hengittää;

Ei sirpit nyt saa heilahtaa,

Vaikk’ elonjuhla kohta saa.

Vaan vihdoin juhlahetki on,

Hän kutsuu lapset, puolison,

Ja hurskain mielin, heltyen

Vaeltaa päivän leikkuullen.

Ja riemusilmin näkee hän

Työjoukon aina kerttyvän

Ja oudon, tutun astuvan

Samaisen pellon viljahan,

Muurille tuonne valkeellen,

Jon pääll’ on risti pyhyyden,

Miss’ ijäisyyden viljamaa

Kultaista viljaa kasvattaa.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.