Pyhäretki Kevlaariin
| Pyhäretki Kevlaariin. Kirjoittanut Heinrich Heine |
- 1.
- Luon’ akkunan on äiti
- Ja poika vuoteellaan,
- ”Sa etkö nouse, Vilhelm,
- Jo saaton katsontaan?”
- ”Ma olen sairas, äiti,
- Niin ett’en kuule, nää;
- Ja Gretchenini kuolo
- Mun mieltäin kirveltää.” –
- ”Nous ylös, Kevlaarihin
- Me käymme messuhun,
- Niin Pyhä-Neitsyt voitaa
- Sun rintais raadellun.”
- Ja kirkkoliput liehuu,
- Ja äänet veisailee;
- Näin Rheinin Kölnin halki
- Tuo saatto virtailee.
- Vaan äiti rientää joukkoon,
- Vie pojan mukahan,
- He yhtyy kilvan kööriin:
- ”Oi kiitos Maarian!”
- 2.
- Kevlaarin Pyhä-Neitsyt
- On juhlapuvussaan;
- Häll’ on niin paljon hommaa
- Nyt raajarikoistaan.
- Ja sairaat hälle vievät
- Kaikk’ uhriantimen:
- Tää vahaan tehdyn jalan,
- Tuo vahakätösen.
- Sen, ku vie vahakäden,
- Käs’haava arvettuu;
- Ken vahajalan uhraa,
- Sen jalka parantuu.
- Joka Kevlaariss’ oli rampa,
- Nyt nuoralla tanssailee,
- Ja moni sormisairas
- Jo viulua soittelee.
- Vaan vahakynttilästä
- Tek’ äiti sydämen:
- ”Tää Neitsyelle anna,
- Hän murtaa murenen.”
- Niin ottaa poika vahan,
- Käy pyhänkuvaan päin;
- Ja silmäst’ entää kyynel
- Ja suusta sanat näin:
- ”Sa ylhäinen ja puhdas,
- Sa Pyhä-Impynen,
- Sa kuninkaatar taivaan,
- Sull’ avaan sydämen!”
- ”Mun Kölniss’ äidin luona
- On ollut asuntain,
- Niin, Kölniss’ asun, jossa
- On kirkkoja sadottain.”
- ”Ja lähell’ asui Gretchen,
- Vaan hän on kuollut nyt –Tuoss’
- antimein – tee terveeks
- Sydämmein särkynyt.”
- ”Tee terveeks sairas sydän –
- Ma tahdon ainian
- Ja palavasti laulaa:
- Oi kiitos Maarian!”
- 3.
- Tuo sairas poika ja äiti,
- He nukkuvat kotonaan;
- Niin silloin Pyhä-Neitsyt
- Käy hiljaa asuntaan.
- Hän kääntyy sairaan puoleen
- Ja hiljaa painaltaa
- Sen rintaa kädellänsä
- Ja hymyy ja katoaa.
- Tään näki uness’ äiti,
- Ois nähnyt muutaki,
- Mut koirat haukkui ulvoin
- Ja äiti havasi.
- Tuoss’ onkin vaipununna
- Jo poika kuolemaan;
- Ens’ aamurusko poskiin
- Luo hälle valoaan.
- Ja äiti risti kädet,
- Tuns’ oudoks’ oltavan;
- Hän hymis hartahasti:
- ”Oi kiitos Maarian!”
Lähde: Heine, Heinrich 1887: Runoelmia. Suomentanut Oskar Uotila. G. W. Edlund, Helsinki.