Pyhiinvaellus Kevlaariin
| Pyhiinvaellus Kevlaariin. Kirjoittanut Heinrich Heine |
1.[muokkaa]
- On ikkunassa äiti
- Ja poika vuoteellaan.
- ”Sä etkö nouse, Vilhelm,
- Nyt saattoa katsomaan?”
- ”Niin sairas olen, äiti,
- En enää kuule, nää;
- Ma Gretchen vainaata muistan,
- Se sydäntä kirveltää.”
- ”Tule! käykämme Kevlaariss,
- Ota kirja ja rukousvyös;
- Pyhä-Neitsyt sun tekee terveeks
- Ja sairaan sydämes myös.”
- Sivu liehuvi kirkkolippu,
- Soi kirkkovirtten vuo;
- Ja Reinin Kölnin halki
- Käy juhlasaatto tuo.
- Ja äiti joukkoon lähtee,
- Vie poian kanssahan,
- He innolla yhtyvät kööriin:
- ”Oi kiitos Maarian!”
2.[muokkaa]
- On Kevlaarin Pyhä-Neitsyt
- Nyt juhlahameessaan.
- Niin paljon hällä on puuhaa,
- On paljon sairaita maan.
- Ja sairaat hälle kantaa
- Jo uhriantimet,
- Vahamuodot jäsenistään,
- Vahajalat ja kätöset.
- Vahakäden ken uhraa, hältä
- Kipu kädestä katoaa,
- Mut ken vahajalan se uhraa,
- Hän jalkansa terveeks saa.
- Tuli Kevlaariin moni rampa,
- Hän nuoralla tanssii nyt,
- Ja moni nyt viulua soittaa,
- Min sormet ol’ typistetyt.
- Vahakynttilän äiti ottaa,
- Sen sydämeks muodostaa.
- ”Tää Neitsyt-Äidille anna,
- Hän huoles huojentaa.”
- Vahan poika huoaten ottaa,
- Käy huoaten Maarian luo;
- Sanat kumpuvi sydämestä
- Ja silmistä kyynelvuo:
- ”Oi, puhdas, Armonsaanut,
- Oi, Äiti Jumalan,
- Oi, sulle, taivaiselle
- Ma vaivani valitan!
- ”Köln-kaupungissa asuin
- Ma äitini kanssa vain,
- Köln-kaupungissa, jossa
- On kirkkoja sadoittain.
- ”Ja naapuriss’ asui Gretchen,
- Mut nyt hän kuollut on, –
- Tuon vahasydämen, terveeks
- Sä tee sydän onneton.
- ”Tee, tee sydän sairas terveeks, –
- Ma aina, ainian
- Koko uskoni innolla laulan:
- Oi, kiitos Maarian!”
3.[muokkaa]
- Ja sairas poika ja äiti
- Jo nukkuvat huoneessaan;
- Nyt sisään käy Pyhä-Neitsyt
- Niin hiljaa hiipien vaan.
- Hän kumartuu yli sairaan
- Ja painaa kädellään
- Nyt sairaan sydäntä hiljaa
- Ja hymyillen katoo hän.
- Sen unissaan näki äiti,
- Ois nähnyt muutakin kai,
- Mut valveille uinuksista
- Hänet koirain haukunta sai.
- Nyt siinä pitkällänsä
- On poika, ja kuollut on;
- Mut aamun hehkein hohde
- Luo posket ruskohon.
- Kädet ristihin äiti laski,
- Tuns oudoksi oltavan;
- Hän hymis hartain mielin:
- ”Oi, kiitos Maarian!”
Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.