Pyhiinvaellus Kevlaariin

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyhiinvaellus Kevlaariin.

Kirjoittanut Heinrich Heine


1.[muokkaa]

On ikkunassa äiti
Ja poika vuoteellaan.
”Sä etkö nouse, Vilhelm,
Nyt saattoa katsomaan?”
”Niin sairas olen, äiti,
En enää kuule, nää;
Ma Gretchen vainaata muistan,
Se sydäntä kirveltää.”
”Tule! käykämme Kevlaariss,
Ota kirja ja rukousvyös;
Pyhä-Neitsyt sun tekee terveeks
Ja sairaan sydämes myös.”
Sivu liehuvi kirkkolippu,
Soi kirkkovirtten vuo;
Ja Reinin Kölnin halki
Käy juhlasaatto tuo.
Ja äiti joukkoon lähtee,
Vie poian kanssahan,
He innolla yhtyvät kööriin:
”Oi kiitos Maarian!”

2.[muokkaa]

On Kevlaarin Pyhä-Neitsyt
Nyt juhlahameessaan.
Niin paljon hällä on puuhaa,
On paljon sairaita maan.
Ja sairaat hälle kantaa
Jo uhriantimet,
Vahamuodot jäsenistään,
Vahajalat ja kätöset.
Vahakäden ken uhraa, hältä
Kipu kädestä katoaa,
Mut ken vahajalan se uhraa,
Hän jalkansa terveeks saa.
Tuli Kevlaariin moni rampa,
Hän nuoralla tanssii nyt,
Ja moni nyt viulua soittaa,
Min sormet ol’ typistetyt.
Vahakynttilän äiti ottaa,
Sen sydämeks muodostaa.
”Tää Neitsyt-Äidille anna,
Hän huoles huojentaa.”
Vahan poika huoaten ottaa,
Käy huoaten Maarian luo;
Sanat kumpuvi sydämestä
Ja silmistä kyynelvuo:
”Oi, puhdas, Armonsaanut,
Oi, Äiti Jumalan,
Oi, sulle, taivaiselle
Ma vaivani valitan!
”Köln-kaupungissa asuin
Ma äitini kanssa vain,
Köln-kaupungissa, jossa
On kirkkoja sadoittain.
”Ja naapuriss’ asui Gretchen,
Mut nyt hän kuollut on, –
Tuon vahasydämen, terveeks
Sä tee sydän onneton.
”Tee, tee sydän sairas terveeks, –
Ma aina, ainian
Koko uskoni innolla laulan:
Oi, kiitos Maarian!”

3.[muokkaa]

Ja sairas poika ja äiti
Jo nukkuvat huoneessaan;
Nyt sisään käy Pyhä-Neitsyt
Niin hiljaa hiipien vaan.
Hän kumartuu yli sairaan
Ja painaa kädellään
Nyt sairaan sydäntä hiljaa
Ja hymyillen katoo hän.
Sen unissaan näki äiti,
Ois nähnyt muutakin kai,
Mut valveille uinuksista
Hänet koirain haukunta sai.
Nyt siinä pitkällänsä
On poika, ja kuollut on;
Mut aamun hehkein hohde
Luo posket ruskohon.
Kädet ristihin äiti laski,
Tuns oudoksi oltavan;
Hän hymis hartain mielin:
”Oi, kiitos Maarian!”


Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.