Pyhimystaru

Pyhimystaru. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén

Epifanius ol’ lempeä,

hurskas, vaan ei ahne, ylpeä.

Kerran hälle muudan vaimonpuoli

lausui itkein: »Puolisoni kuoli;

minulla ei leivän palaakaan.

Millä keinoin nyt mä kurja saan

ensin hautaan vainajan ja sitten

jotain suuhun pienten itkevitten?»

Rahansa soi piispa kukkarosta,

lausui paljon lohdutusta, josta

yksi lause kuului: »Jumalaan

turvaava viel’ elää kuoltuaan;

nimelt’ elävä on sitä vastaan

moni, jok’ on kuollut oikeastaan».

Vaimo juoksi, rahat kourassaan,

naurain pois. »Ei hätää ollenkaan»,

huus hän miehellensä, joka matki

kuollutt’ eläen. »Pois pian ratki

toiseen paikkaan eloon riemuisaan».

Mutta mies ei vastaa sanaakaan.

Hämmästyin hän miehen ruumiisen

koskee – kylmään, jäykkään, kuolleesen.

Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.