Siirry sisältöön

Pysähdy!

Wikiaineistosta
Pysähdy!

Kirjoittanut Ivan Turgenev


Pysähdy! Jää ainaisiksi ajoiksi muistiini, sellaisena kuin sinut nyt näen!

Sinun huuliltasi hiipi viimeinen, hurmaava huokaus; sinun silmäsi eivät loista ja salamoi, vaan hohtavat himmeästi, täynnä onnea, vienoa tietoisuutta siitä kauneudesta, jonka esikuvana sinun on suotu olla, kauneudesta, jota tavottolet riemuitsevilla, vapisevilla käsilläsi.

Mikä hohde, hienompi ja puhtaampi kuin auringon valo, ympäröikään jäseniäsi ja asusi pienintäkin laskosta!

Mikä jumala on hyväilevällä henkäyksellään heittänyt vapaina aaltoilevat kiharasi taaksepäin?

Hänen suutelonsa polttaa vielä kalpeaa, marmorin valkeaa otsaasi.

Katso, täällä on hän – paljastettu salaisuus, runouden, elämän, rakkauden salaisuus! Niin, se on kuolemattomuus! Mitään muuta kuolemattomuutta ei ole, eikä tarvitakaan. Tänä hetkenä olet sinä kuolematon.

Mutta hetki katoaa, ja sinä muutut taaskin tomuksi, naiseksi, lapseksi... Mutta mitä se sinuun koskee? Tänä hetkenä olit sinä korkeampi, sinä olit kaiken katoavan, ajan yläpuolella! Tämä sinun hetkesi on katoamaton.

Pysähdy! Anna minun päästä osalliseksi kuolemattomuudestasi! Anna ikuisuutesi heijastuksen valaista minun sieluani!

Marraskuussa 1879.

I. Turgenieff.


Lähde: Työmies 22.6.1901.