Pytagoran Kultaiset Sanat

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pytagoran Kultaiset Sanat.
28 Säjettä, kokeeksi suomalaisen kuusmitan harjoittamisessa.
Kirjoittanut Antero Warelius


Kuolematoin kuka on, sill’ anna’ kunnia suuria:
Tai Jumalan osa. Tottele’ aina valaasi, ja Herrain
Suo’ hyvä-luontoisten arvonsa ja Haltiojenkin,
Alhaisten samote’; ja lakii siinä töisäsi kuule’;
5 Kunnia vanhemmillesi viel’ ominaistesi kanssa. –
Ystäväs olkoon inhimisistä paras kukin itselt’
Ansaittu: siivoille sanoille ja töille hyville
Myönny’. Kun vaan voit, älä katso’ syytä vähäistä
Ystäväsäs, mut voima ja täytymys yhdesä käyvät.
10 Tiedä’ tai; ja totuttele’ itseäs aina kurissa
Vatsasi semmenkin pitämään, hekuman ja unen myös
Hillitse’ himo, kiukku samoin. Rivo-töit’ älä koskaan
Toisten kans’ äläk’ yksin tee’; kaikkein enin itsees häppee’:
Töissä, puheissa rehellinen ainian ollen.
15 Harjoittai’ ettei misäkään itseesi menettäis
Tyhmän lailla; ja tie’, kaikille’ on kuolema säätty.
Mutt tavaraa milloin koota’, milloin hukata’ taas
Pyydä’. Jos kummoisisa tuskis’ osallinen oisit,
Joit’ ihmisraukoillen ovat panneet Yli-henget,
20 Niin siviästi’ kärsineet ain’, närkästymätöinnä.
Kaunist’ ompi parannella’ mitä voi; ja se muista’,
Ettei aina hyvillekkään onnistu’ apuisuus.
Inhimisiä kohtaan käy monta puhettaki julmaa,
Monta somaa; et hämmästyy’ et vankita antaa’
25   Mahda’ näilt’ itsees. Valehet, jos koska sanottais,
Poista’ sievästi’; tätä neuvoa kaikisa seuraa.
Eikä sanoill’, ei töillä kukaan sua mahtane’ saada’
Semmoisia puhumaan, tekemään, jotk’ ei ole’ parhaaks.


Lähde: Suomettaren vuosikerta 1847, 7. syyskuuta s. 1. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 28.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Suomettaren vuosikerta 1847. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/smtr/smtr1847_rdf.xml.