Siirry sisältöön

Raataja

Wikiaineistosta
Raataja.

Kirjoittanut Eero Alpi


Savun, tuhkan ja tuiskujen keskeltä taas
Sinä nouskosi, mies-ihanteeni,
Sun jälleen ma kaihoan katsantaas,
Sua etsivi aatokseni!
Kovan kourasi, karkean, arvekkaan,
Yli yön sekä päivän puista,
Yli vetelän, velton ja nauttivan maan
Taas rohkean katseesi suista!
Puhu puutteesta, talvien tuskista,
Puhu lastesi repaleista,
Puhu uskosta, rukouksista,
Ja vaimoista vaalenneista!
Vaari ennen kaikkea kerro, oi,
Kuka puutteen hääti ja torjui?
Ja kansalle, kansoille tarinoi,
Sun milloinka mielesi horjui?
Niin, ennen kaikkea kerropas:
– Sua täytyvi uskoa kansa! –
Oma tarmosi puutteen torjui – kas,
Et horjunut konsanansa!
Savun, tuhkan ja tuiskujen keskeltä; siis
Vapautesi lippu sa nosta,
Saat taivaasta rautaa sa ranteisiis,
Jotta voit sinä sortosi kostaa!
Ja huomaatko sankarin silmässä sen
Teräsliekkinä loimuvan palon? –
Ma uskon sun aatteesi oikeuden,
Sun aatteesi suuren ja jalon!


Lähde: Alpi, Eero 1904: Kajastuksia: runoja. Alfred Lagerbom, Hamina.