Raatajan serenadi

Raatajan serenadi Kirjoittanut anonyymi

Laulu lienee amerikansuomalaista alkuperää, ja ensimmäiset maininnat siitä tunnetaan 1920-luvulta, vaikka sanoitus voi olla vanhempikin. Se on levytetty 1928, jolloin tekijäksi on mainittu nimimerkki A. Wirtanen. Nimimerkin henkilöllisyyttä ei kuitenkaan tunneta eikä sitä, onko hän säveltäjä vai sanoittaja vai kumpaakin. Laulu ilmestyi nimellä ”Lullaby” vuonna 1930 lauluvihkossa Uusia amerikkalaisia jazzilauluja.

1. Vielä muistan äänen raikkahan,

lapsena jot’ usein kuulla sain.

Se ei ollut tuulien huminaa,

oli äidin kehtolaulu vain.

Tuulan tuu tuutilullan lasta nukkumaan

soi mulle ääni armaan äitini.

Vaikka orjaks’ synnyit sä maailmaan,

vapaus viel’ kerran koittaapi.

2. Vielä muistan taaton tarinat,

illoin istuissani polvellaan.

Mietiskellen nurjuutta maailman

hänkin lauloi mulle lauluaan.

Tuulan tuu tuutilullaa lasta vartomaan,

soi mulle ääni rakkaan taattoni:

kanssa orjain joudut sä raadantaan,

murun niukan saat sä palkaksi.

3. Muistellessa äidin laulua

sekä taaton ilta-tarinaa,

elon myrskyiss’ saan minä laulella,

raataellen työtä raskasta.

Tuulan tuu tuutilullaa vapaaks’ kahleista,

soi mulle ääni palkkaorjien:

työlle yksin kuuluupi maailma,

eikä riisto, valta herroillen.

Lähde: Saunio, Ilpo & Timo Tuovinen 1978: Edestä aattehen: suomalaisia työväenlauluja 1890–1938. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.