Radiomiehei, hei!
| Radiomiehet, hei! ”Kovaääninen” = ”ämyri” Kirjoittanut tuntematon, nimimerkki Simuna |
| Yleisönosastokirjoitus lehden Radio-osassa. |
Radiomiehei, hei!
”Kovaääninen” = ”ämyri”.
Tehän tarvitsisitte kunnollisen suomenkielisen vastineen sanalle ”kovaääninen”, eikö totta?
Tuollainen sanahan on kaikin puolin hankala käyttää eikä se muutenkaan ole rikkaalle äidinkielellemme kunniaksi. Eikö sille ole kunnollista suomenkielistä vastinetta?
On toki! Kuulkaahan:
Lueskelin ”Seitsemän veljestä”, ja sattuipa tuosta aina uudesta, tyhjentymättömästä tuttavasta esiin kohta, jossa kerrotaan Simeonin paosta metsään surkean Hämeenlinnan matkan jälkeen. Simeon! oli kadonnut, ja toisille veljeksille tuli vihdoin hätä käteen: lähtivät miestä etsimään, kuusi muuta veljestä, kukin suunnaltaan. Ja näin sanotaan ”Veljeksissä” sitten:
”Hänen, joka pakolaisen saavuttaisi, piti saattaa se kotia, astua ylös Impivaaran vuorelle ja, puhaltain koivutorvea, ilmoittaa asia muille. Toi nyt Eero torvensa kalpeasta pensastosta, koivutorvensa ankaran, kahden kyynärän pituisen ja kaus kuuluvan, ja upotti sen yöksi sudentarhan solisevaan ojaan. Sillä, tehty jo keväällä parhaana mäihän aikana, oli ämyri nyt kovin ravistunut ja kuiva.”
Siinä se on, se ”kovaääninen”: ämyri.
Kivi toistaa sanan vielä varmemmaksi vakuudeksi muutamaa kymmentä riviä jälempänä: ”Ja asetti Juhani huulillensa ankaran ämyrin — —”
Pidemmittä puheitta; heitetään ”kovaääniset” kielelliseen romukoppaan ja otetaan ämyrit käytäntöön!
Simuna.
Lähde: Simuna: Radiomiehet, hei!. Helsingin Sanomat, 16.1.1928, nro 15, s. 5. Kansalliskirjasto.