Ragazin mielipuolet

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ragazin mielipuolet.

Kirjoittanut Carl Snoilsky


Kautta metsäin vehreäisten,
Kullan kimaltelevain,
Kaikuu, helkkyy, naisten kööri,
Hellä, tuskaa ilmoittain.
Laulajani nuoret, valjut,
Sanokaa, keit’ oottekaan?
Käsikkäin he astuu ohi,
Hymy outo huulillaan.
Ah, nyt mä jo kaikki huomaan –
Mielipuolia ne on.
Vartianaiset heitä ohjaa
Tuonne sairaskotohon.
Raukkain ollen kävelyllä
Illoin kultaa hohtavin,
Muiston kielet helkähtävät
Vanhan laulun tahtihin.
Henki, väikkyvä ja vanki,
Laulun siivin lennähtää,
Valhe-eloon vielä kerran
Kuolleet tunteet herättää.
Kuulijata pöyristyttää:
Rikkaus noiden sävelten
Sisällystä ompi vailla,
Tyhjä on muoto kaunoinen.
Tyhj’ on laulu, jok’ ei elä
Elämästä laulajan,
Jok’ ei lähde sydämestä
Elämätä hehkuvan.
Voi, ett’ umpisilmin täytyy
Laulun tietä yrittää
Maailmaan, mi ainiaaksi
Tuntemattomaksi jää!
Säveleet, oi kammon kauniit –
Kuulla teit’ on mahdoton!
Laulukaan ei voi heit’ auttaa,
Sekin elon oma on.

Juho Laine.


Lähde: Lounas 9.2.1892.