Raippanen

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Raippanen.

Kirjoittanut Max Oker-Blom


”Rai, rai, raippanen!
sama koivunvirpinen,
jonka ilokyynelin
näin niin usein keväisin
pukuun käyvän vienoon
kaunisteeksi tienoon.
Rai, rai, raippanen!
Tunnen lemmen puuttehen,
ruoskimaan kun antaut,
toimeen tyhmään alennut:
Tuskan tunnen nahassain
usein sinun tähtes vain!
Ai, ai, raippanen!
Ootpa vilpin sukuinen:
Kosken sua sormellain,
olet hellä, hento vain,
vaan kun selkää ripsutat,
iskusi on vihavat.”
”Oon, oon raippanen,
se on tosi totinen.
Hyvää vain ma sulle suon,
pahastakin hyvän luon.
Katson sielun pohjahan,
oikeahan johdatan.
Päivin, öin raippanen
valvoo sua seuraten.
Vieroisitko ystävätä,
jok’ ei lainkaan sua jätä?
Jäädäksesi mielehes
istun ovipielehes!”
”Rai, rai, raippanen!
Muistan käyntis viimeisen.
Suotta vain sä seuraat mua,
tulen toimeen ilman sua.
Kiitän lupauksistas,
siirry hiukan loitommas!
Rai, rai raippanen,
ylen viekas virpinen!
Luudan taakse loukkohon
painu roskajoukkohon.
Totuus – voithan kuulla sen:
En mä sua lemmi, en!


Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.